Jukka Airon Esalainen: Jos haluat kurkistaa vuoden 1967 Lahteen, katso Erkko Kivikosken Kuuma kissa?

Jukka Airo

Jos nuoremman polven lahtelaisia kiinnostaa nähdä, miltä heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa elämä näytti Lahdessa runsaat puoli vuosisataa sitten, Yle Areena tarjoaa siihen oivan tilaisuuden.

Ja mikä parasta, kyse ei ole tylsästä dokumentista, vaan ajankohtaansa nähden ihan kelvollisesta kotimaisesta elokuvasta nimeltään Kuuma kissa?

Kysymysmerkillä varustetun leffan ohjasi syyskesällä 1967 yhteiskunnallisiin aiheisiin mieltynyt Erkko Kivikoski, yksi uuden aallon suomalaisen elokuvan kärkinimistä. Kuuman kissan? aikoihin hän oli vasta kolmikymppinen, eivätkä iällä olleet pilattuja myöskään elokuvan päätähdet, tuolloinen nuorisoidoli Eero Melasniemi ja toisen polven näyttelijä Maarita Mäkelä, joka 1960- ja 70-luvulla viihtyi pitkään Lahden kaupunginteatterin palkkalistoilla.

Mäkelä esitti Kuumassa kissassa? Salpausselän näköisen koulun opettajaa ja Melasniemi lukiolaista, joka saa koulusta potkut juopottelunsa takia. Opettaja säälii poikaa ja rupeaa tämän yksityisopettajaksi. Lopun arvaattekin.

Paavolan ongelmakiinteistön loppu viimein näköpiirissä Lahdessa – terveystalon purku-urakka käynnistymässä

Lahtelaisen katsojan ei tosin tarvitse juonesta paljon välittää, koska kiinnostavinta antia ovat elokuvan aidot tapahtumapaikat vuoden 1967 Lahdessa. Ja lukuisat tutut lahtelaiskasvot, jotka vilahtelevat kohtauksissa täydentäen nimekästä ammattilaiskaartia.

Vakuuttavimman amatöörisuorituksen tekee Melasniemen isänä Urpo Poikolainen, veturinkuljettaja, joka sittemmin näytteli pääroolin Kivikosken ehkä arvostetuimmassa elokuvassa Laukaus tehtaalla.

Poikolainen artikuloi samalla tavalla kuin isoisäni ikäiset lahtelaiset duunarimiehet noina aikoina. Se kuulostaa yhä mukavan kotoisalta. Useimmat muut lahtelaisavustajat saivat tyytyä korkeintaan lauseen tai parin rooleihin.

Kohtauksista on silti helppo tunnistaa nuoruuden kukoistuksessaan sellaisia myöhempien aikojen tuttuja lahtelaisia kuten demaripoliitikko Ulla Vaara, rikostarkastaja Kari Kajala ja radiopersoona Joni Heinonen, Lahden ehkä ensimmäinen poppari. Oman pariminuuttisensa parrasvaloissa saa myös Pekka Nurmikallion orkesteri saksofonistinaan Salinkallion yläasteen ex-rehtori Erkki Salminen.

Kylän portista tuli uusi ja näyttävä maamerkki Lahteen – portti johtaa kulkijan Malva-taidemuseolle, jossa on näyttelytilaa Kiasman verran

Nostalgisia muistoja nostattaa myös elokuvan ikuistama vanha Lahti. Melasniemen kotitalo Pyhättömänmäen Mäntykadulla on pysynyt melkein samassa kuosissa näihin päiviin, mutta monet muut tapahtumapaikat eivät.

Kuuma kissa? havainnollistaa niille, jotka eivät tiedä tai muista, millaista teollisuus- ja joutomaata olivat sataman ja nykyisen Ankkurinrannan tienoot. Trion paikalla sijainnut Reunan palsta oli autio ja tyhjä, ja Upon siltakin odotti vielä rakentamistaan, joten Melasniemi saattoi juovuspäissään kieriä pitkin harjun leikkausta melkein itäradalle asti.

Eikä keskustakaan ollut nykyisensä, vaan täynnä ihmisiä, autoja ja elämää. Se oli puolen vuosisadan takaista Lahtea, jonka perään monet vanhat lahtelaiset haikailevat toistuvasti sosiaalisen median erilaisilla nostalgiapalsoilla. Mutta maailma muuttuu vaikka väkisin. Ehkä joskus vuoden 2071 paikkeilla ihastellaan näinä päivinä otetuista kuvista, kuinka ihana kaupunki 2020-luvun Lahti olikaan.

Lahden rannoille pystytetään uutta hanhiaitaa – "Turvaamme kulkuväylän, jossa on aika vilkas liikenne"

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut