Ilkka Kuosmasen Esalainen: Sori Norppalive, Ruotsi teki tämän paremmin

Ilkka Kuosmanen

Ilkka Kuosmanen

Kesken toimituksen aamukokouksen kuulokkeistani kuuluu valtava molskahdus. Hetkisen hämmästelen. Onko joku kollegoistani vetäytynyt kylpyhuoneeseen palaveroimaan mikrofoni auki? Sitten tajuan: norppa poistui juuri kiveltään Saimaalla.

Viime viikolla käynnistynyt perinteinen Norppalive toteutuu nyt ensimmäistä kertaa äänien kanssa. Herkkä mikrofoni tuottaa etätyöläisen päivään miellyttäviä äänimaisemia: laineiden liplatusta, kuikan huutoa, tuulen huminaa.

Norpat ovat viihtyneet kuvassa niin uskollisesti, että epäilen WWF:n manipuloineen niiden käyttäytymistä. Live-lähetyksen avajaispäivänä kivellä oli tuntitolkulla kaksikin norppaa, joista toisen Helsingin Sanomat tunnisti julkkisnorppa Pullervoksi. Se kihnutti selkäänsä kiveä vasten kovaäänisesti ja ilmeisen nautinnollisesti. Vieressä lekotellut norppa (ristimme sen työkaverini kanssa Miikkulaiseksi) osoittautui rauhallisemmaksi kaveriksi.

Kiireet eivät tietysti suuremmin rasita kumpaakaan, mikä onkin osa Norppaliven viehätystä. Norppien maailmassa on järkevää käyttää mahdollisimman paljon aikaa ei-mihinkään. Pitää säilyttää paksu rasvakerros jo siksikin, että makoilukivi näyttää uskomattoman epämukavalta.

Norppalive on saanut tänä keväänä omassa mediamaisemassani kovan kilpailijan länsinaapurista, jossa on seurattu hirvien kevätvaellusta. Rohkenisin jopa väittää, että ruotsalaisten Den Stora Älgvandringen hakkaa norpat koukuttavuudessaan kuusi nolla.

Tekniset valmiudetkin ovat tietysti kuin toiselta planeetalta. Norppia seurataan yhdellä staattisella kameralla, kun taas Pohjois-Ruotsin hirvivaellukseen on valjastettu 29 robottikameraa ja lukuisa määrä mikrofoneja. Ruudun alalaidassa on laskuri, joka ilmoittaa, kuinka monta hirveä yhteensä on uinut ohjelmassa näkyvän joen yli. Parhaimmillaan kuvassa on jolkotellut kymmenen hirven laumoja.

Silloin kun hirviä ei ole näkyvillä, ohjaaja saattaa poimia lähetykseen teerien soidinta läheiseltä suolta tai vesirajassa puuhastelevan majavan. Myöhään illalla tulee noin tunnin kooste päivän parhaista paloista.

Jos norpissa viehättää niiden ihmismäisyys (kukapa ei haluaisi chillailla tuntikausia veden äärellä), hirvien käytöksessä on jotain kiehtovan ikiaikaista. Kohlon näköinen eläin muistuttaakin enemmän taruolentoa kuin mitään oikeaa nisäkästä.

Kukaan ei oikeastaan tiedä, mikä ajaa hirvet vaihtamaan joka kevät ja syksy laidunalueitaan. Vaellusreitit ovat kuitenkin pysyneet muuttumattomina tuhansien vuosien ajan. Entisaikojen metsästäjät osasivat hyödyntää tätä luonnonjärjestystä ja kaivoivat kulkureiteille pyyntikuoppia. Nykymetsästykseen kuoppametodi sopii huonosti. Siinähän jouduttaisiin istumaan päiväkausia nuotiotulilla eikä päästäisi lainkaan ampumatorneihin kiroilemaan huonoa säätä ja onnetonta tuuria.

Valitettavasti Ruotsin hirvivaelluksen katseluaika loppui sunnuntai-iltana. Yle Areenasta ohjelmaa katsottiin kolmessa viikossa noin miljoona kertaa.

Jos norpat eivät keksi kohta uusia temppuja, se on sillä hilkulla, että tässä joutuu pistämään nenänsä ulos ovesta.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut