Markus Pirttijoen Esalainen: Äidinkieli nauttii vahvinta mahdollista sanasuojaa

Markus Pirttijoki

Markus Pirttijoki

Äidinkieli on mielenkiintoinen sana. Siinä on jotain, joka nostaa sen tavallisen yläpuolelle. Niin ylös, että sanalla on siniset kilvet perässään: diplomaattinen koskemattomuus.

Nykyisessä ajassa monet instanssit ovat halunneet riisua sukupuolet pois perinteisistä ammattinimikkeistä kuten palomies, esimies ja talonmies. Eikä kyse ole mistään ääriliberaaleista kukkahattutäd... -henkilöistä vaan ihan vakavasti otettavista instituutioista kuten Helsingin kaupunki ja Aamulehti.

Ja tottahan se on, että mikä tahansa näistä töistä sopii kenelle tahansa, olipa sitten ihmisen sosiaaliturvatunnuksen kolmas numero parillinen tai pariton.

Mutta on edelleen sanoja, joita tämä trendi ei uhkaa. Yksi niistä on äidinkieli.

Ja hyvä niin.

Äidinkieli on äidinkieli monella muullakin kielellä. Ruotsiksi modersmål, saksaksi muttersprache, espanjaksi lengua materna, albaniaksi gjuha amtare ja niin edelleen. Äiti on mukana kaikissa näissä. Myös valtakieli englanti tunnistaa äidin termissä mother tongue, vaikka englannissa käytetään sen rinnalla myös neutraalimpaa native language -ilmaisua.

Äidinkieli ei siis suinkaan ole suomalainen keksintö. Vaan kukapa sen sitten keksi?`

Roomalais-katolilaisen papin, teologin ja filosofin Ivan Illichin mukaan katoliset munkit ottivat termin ensimmäisenä käyttöön, kun nämä kiipesivät saarnatuoliin ja halusivat poiketa latinasta. Äidinkielellä he olisivat tämän teorian mukaan korostaneet Pyhää äitiä, neitsyt Mariaa. Siirtomaavallan aikana tämä äidinkieli-termi olisi sitten levinnyt muille maille vierahille.

Toinen perustelu sille, että kyse on nimen omaan äidinkielestä eikä isänkielestä, on maanläheisempi. Selitys on luonnollinen, kirjaimellisesti.

Äiti on se, joka synnyttää lapsen. Syntymän jälkeen vauva nostetaan äidin rinnan päälle, missä vastasyntynyt kuulee ensimmäistä kertaa puhetta ilman että istukka ja vatsanahka olisivat välissä. Ja keneltä muulta hän ne kuulisi ellei äidiltään?

Tuosta hetkestä uusi ihmistaimi on tietyn kielen vaikutuspiirissä. Koska kukaan tuskin pystyy ihan aukottomasti todistamaan, millä kellonlyömällä lapsi oppii jonkin kielen, on parasta pitäytyä yhdessä ja samassa kellonlyömässä kaikkien kanssa: heti syntymän jälkeisessä hetkessä. Silloin kiistaton kunnia äidinkieli-termistä kuuluu äidille.

Ja niin pitääkin.

Vaan on meillä toinenkin sana, jota sukupuolirasitteet eivät ole vielä riipineet paljaaksi. Nimittäin termi isänmaa esiintyy myös usealla kielellä. Suomessa sillä on vakiintunut asema, mutta maailmanlaajuisesti se ei ole yhtä vahvoilla kuin äidinkieli.

Englanninkieliseen sanakirjaan isänmaa ja äidinmaa otettiin yhtä aikaa. Niillä on vähän eri merkitykset. Yritän muistaa palata tähän aiheeseen marraskuun toisen sunnuntain tienoilla.

Vaan saapa nähdä, ehdinkö sitä ennen saada vastauksen mieltä askarruttaneeseen asiaan, jota myös oma äitini on ihmetellyt. Miksi äitienpäivä on monikossa mutta isänpäivä yksikössä?

Jään odottamaan kansan syvää viisautta tähänkin asiaan.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut