Lukijalta: Hyvinvoinnin megatrendit haastavat päätöksentekijät

Esko Passila

Tulevaisuutta arvioitaessa tilastot ovat vain yksi osatekijä, eikä yksi tilasto kesää tee. Heikot signaalit, trendit ja niistä muodostuvat megatrendit ovat arviointien perustekijöitä, jotka eivät tilastoista suoraan selviä, koska tilastot ovat yleensä vuosia vanhoja.

Julkisuudessa nyt esitetyissä tiedoissa on hyvin huolestuttavia trendeistä jo megatrendeiksi muodostuneita tekijöitä, joista hallitukset eivät juuri ymmärrä huolta kantaa. Megatrendejä alkavat olla jo esimerkiksi lisääntyvät syrjäytyneisyys, psyykkiset ongelmat sekä syntyvyyden lasku. Tulevaisuuden arvioinnissa onkin tarkasteltava useita muuttujia ja niiden yhteisvaikutuksia. Tulevaisuus ei ole itsestään selvyys, vaan se riippuu tehdyistä ratkaisuista.

Lisäksi kutsunnoissa hylättyjen määrä, joka lähentelee jo kolmannesta, kertoo fyysisen kunnon rapautumisesta. Varsinaisessa koulutuksessa ei ole haluttu säästää, mutta koululaisten fyysisestä kunnosta on säästetty lakkauttamalla käytännössä liikunta kouluissa kokonaan.

Milleniaalien eli diginatiivien ja Z-sukupolvisten liikunta niin koulussa kuin sen ulkopuolella keskittyy pääosin sorminäppäryyteen, joka ei sinänsä kuntoa kohenna. Korona-aika on vielä lisännyt fyysisen kunnon rapautumista.

Pitäisikö tämän pandemian keskellä vihdoinkin miettiä, mitä nuorten kunnon kohottamiseksi olisi tehtävä. Vapaa-ajan liikuntakaan ei ole ilmaista, joten se ei kaikille ole mahdollista. Yhteiskunta on unohtanut vanhan totuuden, että terve sielu kaipaa terveen kehon. Tämä puute saattaa koitua nykyisen hallituksen ikäluokkien turmioksi. Ketkä hoitavat teitä vanhuksina – filippiiniläisetkö?

Eläkematemaatikot (lobbarit) ovat saarnanneet eläkkeiden riittämättömyydestä ja eläkemaksujen korottamisesta jo vuosikymmeniä. Nyt ovat ilmestyneet ensimmäiset tilastot tarjoavat täysin uudenlaisen skenaarion. Syntyvyys laskee ja nuorten kunto rapautuu. Näillä perusteilla elinajan odote kääntyykin laskuun.

Pitäisikö tämän pandemian keskellä vihdoinkin miettiä, mitä nuorten kunnon kohottamiseksi olisi tehtävä.

Nämä tekijät ovat jo megatrendejä, jotka lyhentävät oleellisesti elinajan odotetta. Palataanko jopa sotaa edeltäviin aikoihin, jolloin elinajan odote oli alle nykyisen eläkeiän? Tämä merkitsisi, että ainakaan eläkerahastoista eivät varat lopu, eikä eläkemaksuja tarvitse nostaa.

Palataanko jopa sotaa edeltäviin aikoihin, jolloin elinajan odote oli alle nykyisen eläkeiän?

Päättäjien olisi syytä miettiä muitakin seurauksia. Ainakin sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on melko varma seuraus ihmisten yleiskunnon rapautumisesta. Kaikki edellä mainitut tekijät ovat hyvinvointivaltion pahanlaatuisia valuvikoja, joita tulisi kiireimmiten ryhtyä korjaamaan.

Pystytäänkö uudella sote-uudistuksella hoitamaan tulevaisuuden sairaat, huonokuntoiset ja eläkeläiset? Ettei vain olisi tässäkin uudistuksessa saattanut isokuva unohtua ja politiikka syrjäyttää tosiasiat? Mikä on kansalaisten kannalta tärkeintä?

Kirjoittaja on tekniikan tohtori ja Doctor of Philosophy Lahdesta.

Kommentoi