Mikael Hoikkalan Esalainen: Saksalainen Matti on jännempi tyyppi kuin suomalainen Matti

Mikael Hoikkala

Mikael Hoikkala

Jari Litmanen saavutti Amsterdamin Ajaxissa pelatessaan niin suuren suosion, että vaikutukset näkyvät paikallisessa nimistössä. 1990-luvun puolivälistä alkaen yli 2 000 hollantilaispoikaa on saanut nimekseen Jari.

Lahtelainen jalkapallolegenda oli merkittävä innoittaja, kuten ovat olleet monet muutkin kuuluisuudet. Tunnen Suomesta jonkin verran ihmisiä ja tiedän tutuntuttuja, joiden lasten etunimistä ainakin yksi on annettu ulkomaisen suosikkiurheilijan tai -viihdetähden mukaan. Lemmikkien kanssa tapa on vielä yleisempi.

Maailmalla näitä riittää. Aikoinaan kansainvälisessä opiskelijasymposiumissa tapasin saksalaisen miehen nimeltä Matti. Hän oli syntynyt 1980-luvulla, ja vanhempien inspiraatio oli tietenkin tullut Matti Nykäsestä.

Vierasperäiset etunimet ovat Suomessa verrattain uusi muoti-ilmiö. Monissa muissa maissa kielet ja kulttuurit ovat sekoittuneet pidempään kuin meillä täällä pienellä kielialueella Euroopan pussinperällä.

Oscar ja Alex ovat Suomessa edelleen harvinaisempia kuin täkäläiset vastineensa, mutta eivät ne enää 2020-luvulla silmään pistä. Päinvastoin ne ovat kansainvälisesti ajattelevalle perheelle aika turvallisia valintoja, jos tarkoituksena on valita lapselle huomiota herättämätön nimi.

Erottumiseen tarvitaan jotakin jännittävämpää – kuten saksalainen Matti tai hollantilainen Jari. Suomessa Pele Koljonen oli ammattilaisjalkapalloilijana suurennuslasin alla jo siksi, koska hänen isänsä on nurmikenttien entinen suurpelaaja ja -persoona Atik Ismail. Etunimi ei huomiota ainakaan vähentänyt.

Kaavoista poikkeava etunimi saattaa tarkoittaa ihmiselle elinikäistä jäänmurtajaa sosiaalisiin tilanteisiin: yksi luonteva puheenaihe on valmiina heti kättelyn jälkeen. Itsekin olen uteliaana luonteena yleensä innokas kuulemaan nimien taustoista, mutta yritän muistaa tahdikkuuden. Nimi voi olla kantajalleen etu, mutta se voi olla myös rasite. Samat jorinat pitää aina kerrata uusia ihmisiä kohdatessa.

Saksalaisen Matin tavatessani nimiasia tuli käytyä heti läpi, muistaakseni hänen aloitteestaan. Matti kertoi, että usein hänen nimeään arvellaan lyhennelmäksi tai lempinimeksi esimerkiksi perussaksalaisesta Matthiaksesta. Kyseessä on kuitenkin virallinen nimi, joka hänellä papereissaan lukee. Matti ei käsittääkseni ollut kummoinen mäkihyppyfani, mutta hän vaikutti olevan ylpeä nimestään.

Viihteen valtavirta on suurimmilta osin englanninkielistä ja entistä laajemmalle levinnyttä. Se näkyy myös nimistöissä. Suomessa tuskin olisi nimetty lähes viittäkymmentä Rihannaa, ellei samannimistä poptähteä tunnettaisi.

Suomen suosituimpien etunimien listoilla kansainvälistyminen näkyy silti yllättävän vähän. Oliver, Olivia, Isla ja Noel ovat kenties tulleet jäädäkseen, mutta Einot, Väinöt, Ainot ja muut perinteikkäät kotimaiset näyttävät pitävän vielä vahvemmin pintansa.

Poikien nimiykkönen viime vuonna oli Leo. Luulen, että useimmissa tapauksissa valinta ei perustunut sen enempää da Vinciin, Lastumäkeen, Jokelaan kuin Messiinkään.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut