Jari Suomisen Esalainen: Saisinko nähdä sertifikaatin, kiitos!

Jari Suominen

Tankkaan autooni biokaasua, vaikka voisin napista valita halvempaa fossiilista polttoainetta. Valinnastani riippumatta metaanikaasu virtaa samasta putkistosta kuin naapurin autoon suhiseva venäläinen maakaasu. Korkeamman hinnan maksaminen on järkevää vain sillä ehdolla, että luotan kaasuyhtiön lupaukseen hankkia ja syöttää verkostoon ostoani vastaava määrä biokaasua.

Samanlaista luottamusta vaaditaan heiltä, jotka ostavat päästötöntä kaukolämpöä tai sähköä. Sähkörasiasta ei taida pystyä mittaamaan, onko virta tuotettu koksilla vai tuulivoimalla.

Yritykset ovat pitkään käyttäneet erilaisia sertifikaatteja osoittamaan, että niiden hankinta- ja tuotantoketjut ovat sosiaalisesti vastuullisia eli eivät sorra työntekijöiden tai sivullisten ihmisten oikeuksia, tai ympäristön kannalta ja ekologisesti kestäviä eli ne eivät tuhoa luonnon monimuotoisuutta eivätkä edistä ilmakehän lämpenemistä ja niin edelleen.

Täytyy myöntää, että tietoni eri sertifikaateista ovat mitättömän heikot, vaikka niihin törmää esimerkiksi ruokakaupassa lähes jokaisella hyllyllä. Silti ne vaikuttavat valintoihini – kärryyn poimin MSC-sertifioidun kalasäilykkeen, jos sellaista on tarvis.

Suomen metsätaloudessa sertifikaatit ovat oleellisia, koska metsäyhtiöillä on ymmärrettävä tarve osoittaa, että puu on tuotettu ekologisesti kestävällä tavalla. Talousmetsistä noin 90 prosenttia on PEFC-sertifioituja ja 10 prosenttia FSC-sertifioituja.

PEFC-standardi sai Helsingin Sanomissa tiistaina täyslaidallisen epäilyjä ja suoranaisia syytöksiä viherpesusta. Ely-keskukset ja Suomen ympäristökeskus ovat irtautuneet PEFC:n kriteereitä päivittävästä työryhmästä, koska standardi ei niiden mukaan edistä metsien monimuotoisuutta eikä hiilinielun kasvattamista. Keskeiset suomalaiset ympäristöjärjestöt torjuivat PEFC:n jo vuosia sitten ja leimasivat sen alan teollisuuden omaksi kriteeristöksi.

Loistavaksi ei voi sanoa myöskään FSC:n tilannetta, sillä Greenpeacen kattojärjestö irtautui siitä vuonna 2018, koska FSC:n soveltaminen ei ole tuonut parannusta metsien käsittelyyn. Kritiikki kohdistuu erityisesti trooppisen alueen maihin ja metsiin. Suomen Greenpeace jatkaa edelleen FSC:n jäsenenä.

Viherpesusyytöksiä kohdistuu myös kansainvälisiin lentoyhtiöihin, jotka lupaavat kompensoida hiilidioksidipäästöjään tukemalla metsäprojekteja. Brittilehti Guardianin ja Greenpeacen jaoston, Unearthed:in tiistaina julkaistun selvityksen mukaan lentoyhtiöiden lupaukset ovat epäuskottavia ja toimet tehottomia.

Finnair ei lukeudu kyseiseen joukkoon, sillä yhtiö lopetti päästöhyvityspalvelunsa jo kaksi vuotta sitten. Epäily liittyy Antero Vartian Compensate-hyvityspalvelun epäselvään asemaan eli kysymykseen, onko hyvitysmaksuissa kyse rahankeräyksestä.

Sertifikaatit ovat vastuullisuuden valuuttaa, jolla yritysten pitäisi pystyä vakuuttamaan asiakkaansa. Kritiikin tulee ohjata yritykset valitsemaan parempia sertifikaatteja, ja huonoja toimijoita korjaamaan sertifikaattinsa. Kuluttajat tarvitsevat selkeää tietoa siitä, mitä erilaisilla leimoilla luvataan.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut