Lukijalta: Turve muutettava uusiutuvaksi

Maria Rautanen

Suomen osuus koko maailman hiilidioksidipäästöistä on olemattoman pieni. Turvetuotanto on merkittävä työllistäjä Suomessa niin suoraan kuin sidosryhmien kautta. Kaikki maakunnissa olevat työpaikat ovat elintärkeitä kansantaloudelle.

Turvesuot uusiutuvat noin millin vuodessa. Suomen soista vain 0,6 prosenttia on turvetuotannon käytössä. Käytön jälkeen suot voidaan ennallistaa.

Energiantuotannossa turpeen korvaavan biomassan määrä on valtava. Sen lämpöarvo on turvetta heikompi. Korvike tuodaan ulkomailta, omia varantoja ei ole. Hakerekkarallista aiheutuva ekologinen rasite on suuri ja raha virtaa ulkomaille.

Lämpölaitosten kattilat on suunniteltu turpeen seospolttoa varten. Turpeen uupuessa biomassan sekaan tarvitaan rikkiä, jotta kattilat eivät syövy. Tarvittava rikki tuodaan ulkomailta raskaan polttoöljyn rahtialuksilla.

2000-luvulla Suomen poliittisessa pelissä energiaturpeen status päätettiin uusiutumattomaksi. Parhaillaan kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen turpeen vuosittaisen kasvun muuttamisesta uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Muutoksella jäisivät päästökaupan miljardit kotimaahan. Ruotsissa ja Norjassa tämä muutos tehtiin jo.

Suomalaiset innovaatiot kasvu- ja kuiviketurpeen käytössä ovat ainutlaatuisia kansanterveyttä edistäviä ja vuosien kehittelyn tuloksia. Broilereiden kasvatuksessa olemme ainoa antibioottivapaa maa. Kasvihuonekurkun keskisato on maailman suurin, kymmenkertainen espanjalaisiin verrattuna. Tomaatin vesijalanjälki on 91 kertaa pienempi kuin espanjalaisen tuotettua kiloa kohti. Kasvuturvetta on riittänyt vientituloiksi asti.

Muutoksella jäisivät päästökaupan miljardit kotimaahan.

Vihreät vaativat ruoankulutuksen olevan kasvispainotteisempaa ja ylipäätään maatalouden ohjautuvan ekologisempaan suuntaan – kestävään lähiruokaan. Kotimaisen kasvu- ja kuiviketurpeen alasajo keskustan tukemana on täysin päinvastainen teko. Kauppapuutarhaliitto uutisoi 90 % kasvihuoneviljelijöistä lopettavan tuotantonsa turpeen alasajon myötä.

Uusiutuvan energiateknologian kehitystä ei pidä vastustaa, mutta ennen kotimaisen energian ja ruoan huoltovarmuuden alasajoa täytyy seuraukset laskea kansanterveys, verotulot, bkt ja globaalitason ympäristövaikutukset huomioiden. Perusteluksi ei riitä lämpölaitoksen piipun päästä mitatut hiilidioksidiekvivalentit, se ei ole kestävää vihreätä siirtymää.

Kirjoittaja on diplomi-insinööri

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.