Lukijalta: Tiedekansallispuisto tarjoaa parhaat mahdollisuudet kehittää Evon tutkimustoimintaa monipuolisesti

Me allekirjoittaneet tutkimuksen ja opetuksen edustajat katsomme, että Evon alueen kehittäminen monikäyttöisenä tiedekansallispuistona tukee alueella jo pitkään tehdyn tutkimuksen esille tuomista ja turvaa parhaiten tutkimusten ulkoiset puitteet ja jatkumon. Kyseessä on koko Suomen mittakaavassa ja kansainvälisesti ainutlaatuinen hanke, joka onnistuessaan innoittaa alueen asukkaita ja toimii piristysruiskeena, ei vain tieteelle, vaan alueen taloudelle.

Evo tunnetaan maailmalla merkittävänä tutkimusalueena pitkien luontoa ja ympäristöä koskevien havaintosarjojen ja yksityiskohtaisten kenttä- ja kokeellisten tutkimusten ansiosta. Alueelle perustettavalla monikäyttöisellä tiedekansallispuistolla on mahdollista saavuttaa huomattavaa tutkimuksellista lisäarvoa sekä merkittäviä tieteeseen, terveyteen, luontoarvoihin, kulttuurihistoriaan, biodiversiteettiin, talouteen, koulutukseen ja sivistykseen liittyviä hyötyjä.

Toteutuessaan tiedekansallispuisto tarjoaisi lähialueiden asukkaille ja muille kävijöille samat luonto- ja retkeilymahdollisuudet kuin muissa suomalaisissa kansallispuistoissa. Samalla tarjoutuisi tilaisuus oppia ja innostua tieteestä osallistavan kansalaistieteen keinoin. Tiedekansallispuisto toisi tutkimuksen moniaistisesti näkyväksi ja ymmärrettäväksi ja kasvattaisi tieteen yleistä arvostusta.

Mahdollisuus metsän monipuoliseen ja kokeelliseen tutkimukseen Etelä-Suomessa on prosentuaalisesti hyvin vähän suojeltua maata. Suojelualueet eivät ole tärkeitä ainoastaan ekologisia ja luonnonsuojelututkimuksia varten, vaan niiden avulla on mahdollista tutkia monipuolisesti asioita.

Tarvitsemme tietoa esimerkiksi metsätalouden, maankäytön kestävän suunnittelun ja riistanhoidon tarpeisiin. Luontokadon estäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä ja niihin sopeutuminen ovat meidän kaikkien vastuulla.

Kansallispuistot ovat nykyisin Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnassa ja hoidossa ja niitä valvoo ympäristöministeriö. Suomen ensimmäisten kansallispuistojen hoitajana toimi kuitenkin pitkään Metsäntutkimuslaitos, sillä puistoilla nähtiin olevan ”koskemattomina” alueina erityistä merkitystä metsäntutkimuksen kannalta.

Evon tiedekansallispuisto houkuttelisi tieteestä kiinnostunutta yleisöä ja antaisi mahdollisuuksia paikallisille toimijoille.

Metsän monipuoliseen ja kokeelliseen tutkimukseen kuuluu aina olennaisena häiriöttömien metsäekosysteemien säilyttäminen ja tutkiminen vertailualueina. Ilmastonmuutostutkimuksiin ja hiilitaselaskelmien tekoon tarvitaan myös mahdollisimman häiriöttömiä ympäristöjä.

Evolla on erityiset mahdollisuudet monipuoliseen tutkimukseen, sillä metsien eriasteinen manipulointimahdollisuus säilyy kansallispuiston ulkopuolelle jo lähtökohtaisesti rajatuilla laajoilla alueilla. Hämeen ammattikorkeakoulun 1 800 hehtaarin suuruisessa opetusmetsässä, kuten muuallakin ympäröivällä alueella, metsätalous ja sen menetelmät ja siihen liittyvä tutkimus sekä metsäalan opetus saavat oivan näyteikkunan kansallispuiston välittömässä yhteydessä.

Tiedekansallispuisto avaisi mahdollisuudet myös pitkäjänteiselle prosessitutkimukselle, jossa voidaan tehdä monimuotoisuuteen sekä luonto- ja kulttuuripääomaan liittyvää tutkimusta luonnontilaltaan erilaisissa ympäristöissä. Luontopääoman kasvattaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä koko ihmiskunta on täysin riippuvainen luonnosta ja sen tarjoamista palveluista.

Juuri tiedekansallispuiston luoman uuden statuksen ja pysyvyyden vuoksi tiedeyhteisö on laajana rintamana kiinnostunut kehittämään ja resursoimaan tutkimustoimintaa Evon alueella. Näemme Evon tiedekansallispuiston innovatiivisena uusien mahdollisuuksien ympäristönä, jossa on mahdollista kehittää yhteisöllisesti ja tutkimusperustaisesti uusia ratkaisuja ja toimintamalleja.

Suomen Agenda 2030 maaraportin toimintaohjelmassa on voimakas pyrkimys vahvistaa tutkimuksen ja ennakoinnin roolia myös kestävän kehityksen politiikassa ja päätöksenteossa. Tiede ja tutkimus luovat pohjaa tulevaisuuden elinvoimaisille maakunnille.

Kansallispuistoilla on hyvä brändi ja suuri merkitys matkailun vetovoimatekijöinä. Evon tiedekansallispuisto houkuttelisi myös tieteestä ja tutkimuksesta kiinnostunutta kotimaista ja kansainvälistä yleisöä ja antaisi paljon mahdollisuuksia paikallisille toimijoille.

Toisin kuin valtion retkeilyalueilla, kansallispuistolla ei ole tuottovaatimusta. Sen sijaan niitä kehitetään tuottamaan tuloa aluetalouteen – esimerkiksi pysyvänä luonnon- ja kulttuuriperinnön resurssina – jonka pysyvyyden varaan alueen elinkeinonharjoittajat ja matkailu- ja luontoyrittäjät uskaltavat investoida.

Atte Korhola, ympäristömuutoksen professori, Helsingin yliopisto,

John Loehr, tutkimuskoordinaattori, Lammin biologinen asema, Helsingin yliopisto,

Juha Aalto, tutkimusprofessori, Ilmatieteen laitos,

Maija Aksela, tiedekasvatuksen professori, Helsingin yliopisto,

Pepe Forsberg, toiminnanjohtaja, Luonnonperintösäätiö,

Martin Forsius, tutkimusprofessori, Suomen ympäristökeskus,

Jouni Heiskanen, johtaja, biologiset asemat, Helsingin yliopisto,

Markus Holopainen, metsätieteiden, geoinformatiikan professori, Helsingin yliopisto,

Marko Hyvärinen, varajohtaja, Luonnontieteellinen Keskusmuseo,

Tapio Kananoja, tutkija, Geologian tutkimuskeskus,

Markku Karvonen, toimittaja,

Mikko Myllykoski, toimitusjohtaja, Heureka,

Niko Nappu, suunnittelija, HiLIFE, Helsingin yliopisto,

Petri Nummi, riistaeläintieteen yliopistonlehtori, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto,

Annukka Pakarinen, tutkimusyksikön johtaja, HAMK-Bio, Hämeen ammattikorkeakoulu,

Jukka Ruuhijärvi, tutkija, Luonnonvarakeskus,

Janne Sundell, yliopistonlehtori, Lammin biologinen asema, Helsingin yliopisto,

Jouni Taivainen, intendentti, Museovirasto

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.