Jukka Airon Esalainen: Voittamisen kulttuuri versoo vain voitetuista mitaleista ja mestaruuksista

Jukka Airo

Pelicansin kausi jääkiekkoliigassa päättyi sunnuntaina maalin tappioon TPS:lle pudotuspelien puolivälierien viidennessä ja ratkaisevassa ottelussa.

Kesäloman alkaminen näinkin varhain jätti kannattajien huulille kitkerän maun, vaikka ennen kauden alkua useimmat olisivat varmasti ottaneet riemusta kiljuen vastaan Pelsujen plakkariin nyt jääneen kuudennen sijan. Vain yltiöoptimistit jaksoivat tuolloin uskoa, että silloin vielä varsin nimetön joukkue yltäisi edes niin sanottuihin säälipleijareihin.

Ruokahalu kuitenkin kasvoi syödessä, joten on ymmärrettävää, että mitalit ehtivät jo kiiltää fanien silmissä, ennen kuin tuhkimotarina sai äkkilopun.

Tilastojen valossa Pelicansin lennon katkeaminen tässä kohtaa pudotuspelejä ei ollut poikkeus vaan sääntö. Lahden kiekkoilun nykyinen ylpeys on yltänyt puolivälieriin jo 11 kertaa. Mutta vain yhden ainoan kerran joukkue on kyennyt kääntämään niissä ottelusarjan edukseen.

Itselleen arvosanan 8,5 antanut Pelicansin päävalmentaja Tommi Niemelä heräsi uuteen päivään pystypäin: "Tämä vuosi oli mahtava"

Ihme tapahtui keväällä 2012 ja se kantoi Pelicansin finaaleihin ja hopeisille mitaleille saakka. Kaikki muut kymmenen kertaa jättivät kouraan pelkän luun. Näin murskaavassa tilastossa ei voi enää olla kysymys sattumasta tai huonoista tuurista vaan myös ratkaisevista puutteista voittamisen kulttuurissa.

Voittamisen kulttuuri versoo voitetuista mitaleista ja mestaruuksista. Lahtelaisessa jääkiekossa kasvu on jäänyt vähäiseksi, sillä mestaruussaldo näyttää nollaa ja mitalejakin on kertynyt kautta aikojen vain tuo yksi hopea, vaikka menestystä on tavoiteltu ylimmällä sarjatasolla melkein katkeamatta jo 1960-luvulta lähtien.

"Voitto Lahelle" jäi Pelicansilta hakematta – yksi halpa maali jätti aihetta jossitteluun ja syvään potutukseen

Lahti voi olla jääkiekkokaupunki, mutta ainakin se on jalkapallokaupunki. Siinä missä Pelicansin ja sen edeltäjien palkintokaappi kumisee väljyyttään, kuningaslajin puolella Reipas, Kuusysi ja FC Lahti ovat samaan aikaan kantaneet kotikaupunkiinsa kahdeksan Suomen mestaruuspokaalia ja yhtensä parikymmentä eriväristä mitalia. Puhumattakaan muista kansallisista ja kansainvälisistäkin saavutuksista.

Toki Reippaan ja Kuusysin kultaisista päivistä on vierähtänyt jo vuosikymmeniä, ja FC Lahdenkin parista pronssilätkästä jälkimmäinen täyttää syksyllä jo seitsemän vuotta. Se on luvattoman pitkä aika olkoonkin, että menestyminen on tänä päivänä paljon kovemman työn takana kuin ennen vanhaan.

Nykyisten kärkiseurojen äveriäät mesenaatit ja uudet stadionit ovat tehneet mestaruusjahdista niin harvojen herkkua, ettei varovaisella budjettilinjalla etenevän FC Lahden kannata kurkotella kuuta. Hyvä saavutus on yksin se, että seura on yhä olemassa ja voi näinkin hyvin 25 vuotta perustamisensa jälkeen. Yhtä vakaa tilanne ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys lahtelaisessa palloilussa.

FC Lahdella voitokas kenraali – Irlannista Lahteen palannut Teemu Penninkangas janoaa peliminuutteja: "Taistelu pelipaikoista on vain hyvä asia"

Ei sitä paitsi ole mahdotonta, etteikö syksyllä koittavaa 25-vuotispäivää vietettäisi mitalikahvien kera. Jussi Lumio ja kumppanit ovat taas onnistuneet kokoamaan vähillä rahoilla niin laadukkaalta vaikuttavan pelaajiston, että siltä sopii odottaa kaiken osuessa kohdalleen lievää suurempaa yllätystä. Tosin edellyttäen myös, että korona pitää näppinsä erossa joukkueesta läpi pitkän kauden.

"Yhteistyökumppanit ovat pysyneet mukana myös vaikeimpina aikoina" – FC Lahti lähtee liigakauteen hyvältä pohjalta, vaikka kausikorttimyynti onkin sakannut

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut