Lukijalta: Tulosrahoitus laskee AMK-opetuksen laatua

Kosti Koivisto

Ammattikorkeakoulujen tulosperustaisesta rahoitusmallista on tehty väitöskirja, jossa on laajasti selvitetty mallin vaikutusta ammattikorkeakoulujen tuloksellisuuteen ja laatuun. Aihetta on aiemmin tutkittu varsin vähän, joten selvitys ammattikorkeakoulujen nykytilanteesta oli tervetullut ja aiheellinen. Tutkimuksessa on haastateltu kahden ammattikorkeakoulun henkilökuntaa, mutta ei tiettävästi teollisuuden edustajia. Tulosperustainen rahoitusmalli otettiin käyttöön vuonna 2014. Laadittiin erilaisia tulosmittareita, joita säädettiin vuonna 2017. Rahoitusmallin kolmas versio otetaan käyttöön vuonna 2021.

Tulosperustainen rahoitus on käytössä esimerkiksi Ruotsissa, mutta suomalaisessa mallissa tulosperustaisen rahoituksen osuus on huomattavan korkea ja painottaa erityisesti koulutuksen määrällisiä tuloksia. Suomessa ammattikorkeakouluja palkitaan myös tutkimus- ja kehittämistyön tuloksista.

Tämä johtaa keskinäiseen kilpailuun, joka taas heikentää koulujen välistä yhteistyötä. Mielestäni Insinöörioppilaita ei pitäisi käyttää tutkimustoimintaan, koska heillä ei ole siihen tarpeeksi tietopohjaa. Tutkimus- ja kehitystyö kuuluvat korkeamman tason tekniikan osaajille.

Väitöskirjassa todettiin, että ammattikorkeakoulut tuottavat aiempaa enemmän opintopisteitä ja tutkintoja. Siis tehokkuusmittari mittaa määrää, eikä laatua. Kuitenkin viime vuosikymmenenä opetushenkilöiden määrä ja valtion rahoitus ovat pienentyneet jatkuvasti. Edelleen ainakin tekniikan alan insinööriopinnoista vähennettiin tärkeitä perusaineiden tunteja.

Ennen ammattikorkeakouluja, noin 25–30 vuotta sitten, oppilaitokset olivat vielä niin sanottuja täsmäoppilaitoksia, joissa organisaatio oli kevyt ja selkeä. Kun itse aloitin lehtorina vuonna 1980, oli opettajien määrä verrattuna vuosittain valmistuneisiin insinööri- ja teknikkotutkintoihin noin 13 prosenttia ja muun henkilöstön määrä verrattuna opettajien määrään noin 25 prosenttia. Opettajien kuormittavuus oli jokseenkin optimi ja mikä tärkeintä, kaikki tunnit olivat lähitunteja.

Opistoasteen oppilaitoksia alettiin yhdistellä ja virallistaa ammattikorkeakouluiksi 1990-luvulla. Tämä yhdistely johti tietenkin isoon organisaatioon, jonka takia perustettiin uusia virkoja ja toimia. Vuonna 2010 opettajien määrä verrattuna tutkinnon suorittaneisiin oli noin 7,5 prosenttia ja muun henkilöstön määrä verrattuna opettajien määrään noin 85 prosenttia. Vuonna 2019 vastaavat luvut olivat 5,2 prosenttia ja 96 prosenttia.

Näyttää, että opetuksen laadusta vastaavat edelleenkin paljolti yksittäiset opettajat, mikäli jaksavat.

Opettajien määrän vähennys aiheutti sen, että noin puolet lähiopetuksesta on muutettu etäopetukseksi. Samalla muun henkilöstön määrä opettajiin verrattuna on prosentuaalisesti kasvanut.

Herää vääjäämättä kysymys, ovatko kaikki asiantuntija- ja päällikkövirat ihan välttämättömiä. Eikö opettaja ole paras asiantuntija ja eikö tärkeämpää olisi huolehtia opettajien riittävästä määrästä, kuormittavuudesta ja opetuksen laadusta.

Ammattikorkeakouluista valmistuneiden määrä on sitä vastoin kasvanut vuodesta 2010 lähtien noin 20 000:sta nykyiseen noin 25 000:een amk-tutkintoon per vuosi, joista tekniikan ja liikenteen alan insinöörejä on noin neljäsosa.

Olen keskustellut aiheesta vanhempien lehtorien ja yliopettajien kanssa, jotka ovat nähneet kehityksen kulun vuosikymmenien aikana. Viesti oli täysin selvä: Edellä mainitut muutokset ovat heikentäneet ainakin insinöörikoulutuksen laatua. Olen myös keskustellut nuorten insinöörien ammattitasosta useiden yrittäjän kanssa. Yleisin palaute oli, että nuori insinööri pitää täsmäkouluttaa tehtäväänsä ja että esimerkiksi lujuusopin tiedot ovat hatarat.

Arene ry julkaisi tammi-helmikuussa ammattikorkeakoulujen henkilöstölle suunnatun kyselyn osaamisen kartoittamiseksi. Kyselyyn vastasi vain viidennes henkilöstöstä, joten tulokset olivat vain suuntaa antavia. Miksi kyselyä ei suunnattu teollisuudelle, koska sieltähän se osaamisen todellinen taso löytyy.

Näyttää olevan niin, että opetuksen laadusta vastaavat edelleenkin paljolti yksittäiset opettajat, mikäli jaksavat. Pätevien opettajien rekrytointikin alkaa olla ainakin tekniikan ja liikenteen alalle haasteellista.

Kirjoittaja on insinööri ja lehtori (eläkk.) Lahdesta.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.