Tämänkin lehden palstoilla on keskusteltu ja kauhisteltu laajaa varausilmoitusta. Asian tekee ymmärrettäväksi malminetsinnän suhteellinen vähäisyys keskisessä ja eteläisessä Suomessa verrattuna Pohjois-Suomeen, jossa on totuttu laajoihin varausalueisiin ja jopa laajoihin malminetsintälupa-alueisiin.
Kittilän ja Sodankylän Lappi on ollut hyvin aktiivisen malminetsinnän ja siten myös erilaisten lupien kohteena kymmeniä vuosia asian nousematta sen kummemmin esille. On ymmärretty, että varaus tai malminetsintäluvat eivät rajoita muuta toimintaa tai esimerkiksi maanomistajien oikeuksia. On alueita, joissa etsintä on jopa nostanut maan hintaa.
Huolestumista tai ainakaan media-aktiviteettia ei ole laskenut viranomaisten viesti, että varaus ei ole lupa etsiä malmia.
Suomen varausjärjestelmän kaltaista menettelyä ei ole käytössä naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa, joilla muutoin on paljon yhteistä kaivoslainsäädännössä Suomen kanssa. Näissä naapurimaissa etsintävaiheen alussa tarvittavat, meidän varausalueitamme vastaavat laajat tutkimusalueet mahdollistetaan pinta-alaan perustuvien lupien hinnoittelulla. Siinä ensimmäiset vuodet ovat hyvin edullisia, vaikka lupa itsessään oikeuttaa täysimittaisiin operaatioihin.
Suomen varausjärjestelmä mahdollistaa toisen tyyppisen lähestymisen. Ilman varauksentekomahdollisuutta yhtiöt joutuisivat meilläkin hakemaan suoraan malminetsintälupaa ja asianosaiset saisivat tiedon vasta lupahakemuksen kuulemisvaiheessa, jolloin heillä olisi vain kuukausi aikaa lausunnon antoon ja luvan hakijalla ei olisi mitään käytännön mahdollisuuksia keskustella ja tiedottaa suunnitelmistaan.
Viranomaisen myöntämä varaus on tyypillisesti voimassa kaksi vuotta. Tämän kaksi vuotta yhtiö on suojassa kilpailijoiltaan, voi valmistella ja rajata tutkimusaluetta sekä tiedottaa ja keskustella sidosryhmien kanssa, mutta ei aloittaa etsintätoimia. Yhtiö ei voi aloittaa julkista keskustelua jollakin alueella, ennen kuin on varannut etuoikeuden hakea malminetsintälupaa.
Toivon, ettei asiaan perehtymätön keskustelu varausjärjestelmästä johda erinomaisen käytännön poistumiseen.
Varaus tehdään tyypillisesti vaiheessa, jossa tietämys alueesta ei mahdollista varsinaisen tarkan tutkimuskohteen valintaa. Valintaa varten tehdään maastokäyntejä, hankitaan eri lähteistä löytyvää tietoa ja tehdään erilaisia ohjelmistoja soveltavia mallinnuksia.
Toivon, ettei asiaan perehtymätön keskustelu varausjärjestelmän ympärillä johda tämän erinomaisen käytännön poistumiseen. Perusidea varauksessa on käyttökelpoinen ja ehkäpä yhtiöt oppivat käyttämään varauksen suomaa mahdollisuutta myös tiedotukseen ja keskusteluun.
Kirjoittaja on konsultoiva geologi.