Pirjo Kamppilan Esalainen: Meillä kotona on radio

Pirjo Kamppila

Pirjo Kamppila

Kun viimeksi kuuntelin kotona radiota, päässä alkoi soida laulu, jossa kerrottiin, että "meillä kotona on ra-ra – on radio". Ääni ei siis tullut radiosta vaan jostain muistin uumenista.

Ääni kuulosti laulutaiteilija M. A. Nummiselta, ja muutaman nettihakukierroksen jälkeen pääsinkin jäljille.

Laulaja on todella naukuvaääninen Mauri Antero, mutta sanat eivät kerro radiosta, vaan muista aikansa ihmeistä: gramofonista, hetekasta ja klosetista.

Etsintää piti jatkaa, koska en ollut varma, mistä vuosikymmenestä ihmeitten ajassa on kyse. Saksankielinen Wikipedia paljasti, että laulu oli sävelletty ja tallennettu levylle ensi kerran vuonna 1925. Toki Nummisen versiokin mainitaan.

Radio oli ihme vielä 1920-luvulla, ja nytkin harvinainen esine yksinään. Putkiradion sijaan meillä on radio koko ajan taskussamme tai laukussamme kännykkään piilotettuna.

Sen parasta antia on mielestäni netissä kuunneltava Yle Areenan loppumaton runsaudensarvi. Erilaisia asiaohjelmia riittää politiikasta historiaan, hupailuista väittelyihin.

Siispä uskonpuhdistuksen nimissä tehtiin vallan ja omaisuuden kaappaus.

Monet ohjelmat lähetetään suorana keskellä päivää, jolloin moni ei pysty niitä kuuntelemaan tai ei ainakaan niihin keskittymään.

Mutta ilta on levollista aikaa, varsinkin nyt kun harrastukset eivät syö aikaamme.

Joka kolmas kärsii kuulemma uniongelmista. Iltaöinen radion kuuntelu nappikuulokkeilla, sängyllä silmät kiinni maaten, voi toimia unilääkkeenä, tai ainakin rentouttaa ja vie ajatukset pois arkihuolista.

Viimeksi opin paljon ulkomaan kirjeenvaihtajan työstä. Jotkut Ylelle työskentelevistä ovat ennestään puolituttuja heidän työskennellessään freelancereina tai jopa Etelä-Suomen Sanomien toimituksessa.

Ihailen esimerkiksi nuoren Iida Tikan rohkeutta. Venäjällä työskennellessään hän joutui pelkäämään tultuaan pidätetyksi Tsetseniassa. "Lakkasin pelkäämästä, kun huomasin, ettei meitä ei viety metsään, vaan ajoimme kaupunkiin päin."

Yhdysvalloissa hän puolestaan raportoi Trumpin kannattajien mellakoidessa Washingtonissa.

Entä Kirsi Crowley Pekingissä? Isoveli valvoo hänen tekemisiään ja kulkemisiaan kaikkialla, mutta siihenkin tottuu, hän toteaa.

Maailman kriisipesäkkeistä raportointi on eri mittakaavan työtä kuin Suomessa, jossa suurin ongelma tuntuu olevan koronarajoitusten laillisuuden tarkastelu.

Suomessa toimittajan liivi tai lehdistökortti turvaa työtä. Mitä uskaltaisin tehdä, jos toimittajaa päinvastoin uhkaillaan? Tunnustan: väkivaltatilanteessa en ole Reetta Reipas, eikä uhkarohkeus järkevää olisikaan. Hatunnosto silti Afganistanin naistoimittajille, jotka tekevät työtään kuolemanpelossa.

Vielä Areenan aarteita: tiesittekö, miksi protestanttinen uskonpuhdistus levisi Ruotsissa nopeasti 1520-luvulla? Koska kuningas Kustaa Vaasa tarvitsi rahaa valtion kirstuun ja kirkolla rahaa oli. Siispä uskonpuhdistuksen nimissä tehtiin vallan ja omaisuuden kaappaus.

Osa saaliista meni valtion eli sotien tarpeisiin, mutta myös kuningattaren korurasiaan ilmestyi täydennystä. Päitäkin putoili, mutta eipä ollut riippumatonta tuomioistuinta tuomitsemassa, saati lehdistöä raportoimassa väärinkäytöksistä.

Sopiva jatkokuuntelusarja onkin 12 diktaattoria, joka esittelee Kustaa Vaasan kaltaistensa joukossa.

Hyvää yötä, kauniita unia!

Kommentoi