Lukijalta | Koirakävelyllä otettava huomioon koirattomat ja koiralliset

Päivi Piirainen kaipasi Esalaisessaan ( ESS 14.4.) jokakeväistä koirankakkajuttua. Tässäpä sitä tulee, lisäksi vakavaa asiaa koirien ulkoiluttamisesta.

Muutimme puolisen vuotta sitten asumaan Hennalaan, jossa on koirien ulkoiluttamiseen erinomaiset mahdollisuudet. Kokeneina koiraihmisinä olimme tottuneet siihen, että ulkoilutettaessa koiria pitää ottaa huomioon sekä koirattomat ulkoilijat että koiralliset.

Valitettavasti törmäsimme samaan ongelmaan kuin muuallakin. Hyvin harva noukkii talteen koiransa jätökset, vaikka ne olisi ähelletty keskelle polkua tai jalkakäytävää. Jätösten kerääminen on kuitenkin helppo homma, kun pitää mukanaan siihen tarkoitettuja muovipusseja.

Pussi ensin käteen kuin lapanen ja sen jälkeen on helppo noukkia tortut käteen ja pyöräyttää ne pussiin. Ei luulisi olevan kovin hankalaa kellekään.

Seuraava vaihe kakkaketjussa on kysymys, mihin torttupussi laitetaan. Yleisiä roskiksia on sen verran paljon, että ei liene suuri vaiva kuljettaa pussukka sellaiseen. Vaan ylivoimaiselta sekin vaikuttaa, kun pussi heitetään mihin tahansa, vaikka vieraan talon roskikseen.

Iso asiahan se ei ole, vaan periaatteellinen. Emmehän kiikuta keittiöroskiksiakaan vieraisiin astioihin.

Näyttää olevan aika yleinen harhaluulo, että on niin sanotusti varmoja koiria.

Vakavampi asia ovat irrallaan olevat koirat. Hennalan alueella, kuten varmasti muuallakin, on ulkoiluttajia, joiden koirat juoksevat irrallaan. Kun asiasta huomauttaa, on vastauksena yleensä, ettei meidän Musti tee kenellekään pahaa. Siinä vaiheessa on pakko purra huulta raivonpurkauksen estämiseksi.

Näyttää olevan aika yleinen harhaluulo, että on niin sanotusti varmoja koiria, jotka ovat aina ja joka tilanteessa omistajansa hallinnassa. Valitettavasti on todettava, että sellaista koiraa ei ole ollut, ei ole, eikä tule olemaan.

Tiedän, että nyt moni koirankasvattaja vakuuttelee, että ainakin hänen koiransa on varma. Joka näin väittää, on aika edesvastuuton. Koira on aina lähtökohtaisesti pidettävä kiinni. Poikkeuksena ovat vain viranomais- ja palveluskoirat.

Kaikissa koirissa on perintönä hitunen sutta. Susi on peto, joka saalistaa laumassa. Koirissa se näkyy siinä, että jos kimpassa on kaksi tai useampia koiria, on kyseessä viritetty pommi. Sopivassa tilanteessa leikinomainen kisailu muuttuu metsästykseksi ja tragedia on valmis. Koirasta on tullut pahimmassa tapauksessa tappokone.

Kuvitteellista pelotteluako? Ei, vaan täyttä totta. Lähisukulaiseni joutui kahden lauhkean pihakoiran raatelemaksi, kun leikki muuttui metsästykseksi. Seurauksena oli, että koirat kaatoivat silloin vielä lapsena olleen sukulaisen maahan ja raatelivat toisesta jalasta pohjelihaksen palasiksi.

Onni tilanteessa oli, että koiran omistaja oli lähellä ja hän oli lääkäri. Ensiavun jälkeen potilas kiidätettiin sairaalaan, jossa jalka operoitiin.

Toinen esimerkki, sekin lähisukulaiselle sattunut, oli kun pikkukoiraansa ulkoiluttava sukulaiseni kohtasi ison koiran. Omistaja ei saanut pidettyä koiraa hallinnassa, kun se yritti hyökätä pikkukoiran kimppuun.

Sen jälkeen koiransa syliin ottanut pikkukoiran omistaja joutui hyökkäyksen kohteeksi. Seurauksena oli sairaalareissu, kun koira puri reiteen ja raateli sitä.

Tällaisia esimerkkejä löytyy paljon. Pitää vain ihmetellä, miksi koiran pitää olla sellainen, että sen pitäminen on ongelma. No, omistajan egostahan siinä on usein kysymys. Valitettavasti.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut