Mikael Hoikkalan Esalainen: Urheilijaa piinaava someahdistus saattaa helpottaa, jos siihen suhtautuu kuin maitohappoon

Mikael Hoikkala

Mikael Hoikkala

Mikä huippu-urheilussa on raskainta? Vastaus riippuu urheilijasta, mutta kokenut manageri Harri Halme tietää yhden yleisen. Sitä tosin ei sanota ääneen.

Kyseessä on paine pärjätä sosiaalisessa mediassa. Halme arvioi (ESS 13.4.), että jopa puolet urheilijoista kokee sen urheilun raskaimmaksi elementiksi.

”Jos funtsii 18-vuotiasta urheilijaa, joka vertaa itseään muihin, niin keneen hän vertaa? Niihin, jotka ovat lajissaan parhaita. Sitten hän miettii, miksei itse ole yhtä hyvä”, Halme sanoi haastattelun ohessa.

Kun nuori hiihtäjä katsoo kisassa Iivo Niskasen loittonevaa selkää, hän voi aina ajatella, että kovaa harjoittelemalla minäkin pystyn tuohon. Sen sijaan Niskasen puhelahjoja ja sanavalmiutta ei voi saada edes harjoittelemalla, jos verbaalisia kykyjä ei luonnostaan ole ja esiintymiset ahdistavat muutenkin.

Lisätäänpä tähän vielä ulkonäköpaineet, jotka koskevat erityisesti naisurheilijoita.

Kentällä ja radalla urheilu on lähtökohtaisesti tasapuolista ja oikeudenmukaista. Paras, vahvin tai etevin voittaa.

Urheilijan markkina-arvo ei määrity yhtä yksiviivaisesti. Joku saa enemmän näkyvyyttä ja parempaa liksaa kuin kilpakumppani, jonka kilpailutulokset ovat parempia. Arvattavaa on, että se pienemmän palkkapussin urheilija saattaa kokea tämän epäreiluksi ja tuntea kateutta.

Kipeän ajatuksen voi kääntää positiiviseksi. Kun se ärsyttävän supliikki tai simpsakan näköinen tyyppi kerää kamerat ympärilleen, hyötyä valuu ympärillekin. Ei näin: ”Tuo tyyppi vie kaiken huomion!” Vaan näin: ”Tuon tyypin ansiosta lajimme saa huomiota!”

Iivo Niskanen käytti omaa huomiovaltaansa helmikuussa vedättäessään ruotsalaista tv-toimittajaa. Maajoukkuetoveri Lauri Lepistöstä tuli tuloksiaan suurempi mediailmiö, kun Niskanen lasketteli haastattelussa pokerinaamalla tarinaa Lepistön asemasta sinkkumarkkinoilla.

Kohina oli valmis. Samana iltana Yle järjesti Instagramissa livelähetyksen, jossa videohaastatteluun otettiin ensin muita maajoukkuehiihtäjiä, sitten Lepistö itse ja lopulta hänelle kumppanitarjokkaita kotimaasta.

Ei ollut tällaista vuorovaikutusta tarjolla vielä viime vuosituhannella. Hiihtäjät osoittivat, että porukasta löytyy persoonia, joiden tekemisiä kannattaa seurata. Kuinka moni katsojista muisti, että päivän kisat olivat menneet suomalaisilta aivan ahterilleen?

Urheilussa on mahdollista olla huipulla ilman sometemppuilua. Niin vakuuttaa Harri Halme yli 20 vuoden managerikokemuksella.

Hyvästä ulosannista saa kuitenkin etua. Edustavuus helpottaa sponsorirahan keräämistä, ja rahalla voi vähentää stressiä. Urheileminen huipputasolla – leireineen, kilpailumatkoineen, välineineen – on kallista.

Urheilijat ovat mestareita taistelemaan epämiellyttävyyksiä vastaan. Miten sietää maitohappoa ja kipua, miten välttää niitä. Sietokyky syntyy harjoittelun kautta.

Esilläolo on välttämätön osa ammattiurheilijan työtä, joten sitäkin on syytä treenata ja opetella sietämään.

Silloin ainakin tietää, missä omat hapotusrajat menevät.

Kommentoi