Päivi Piiraisen Esalainen Melkein on jo ikävä koirankakkakeskustelua

Lukija lähetti toimitukseen kuvan, jossa on keppi ja siinä puolenkymmentä maasta kerättyä suu-nenäsuojaa. Käytettyjä maskeja siis. Lukija huomauttaa saatekirjeessään, että "Luonnolla ja eläimillä ei ole maskisuositusta saati -pakkoa. On ihmisen velvollisuus huolehtia, etteivät maskit päädy ympäristön haitoiksi".

ESS:n mielipideosastolla julkaistiin 9.4. lukijan kuva, jossa käytettyjä maskeja pyöri jonkin lahtelaisen marketin kärryparkissa maassa.

Yleensä kärryparkin välittömässä läheisyydessä on roskis, jonne maskin voisi laittaa, mutta ilmeisen paljon kätevämpää on tiputtaa se maahan.

Myös omaan silmään ovat pistäneet maahan heitettyjen maskien suuret määrät. Esimerkiksi bussipysäkkien liepeillä muutaman neliön alueilla maskeja on niin paljon, että kahden käden sormet eivät niitä enää riitä laskemaan.

Pääasiassa polypropeenista valmistetut suu-nenäsuojukset hajoavat maassa hitaasti. Polypropeeni on muovia ja samaa ainetta, josta valmistetaan vaikkapa jogurttipurkkeja ja karkkipusseja. Kukapa nyt jogurttipurkin maahan heittäisi? Se sentään näyttää ja tuntuu muovilta ja kaikki tietävät, että muovin loppusijoituspaikka ei ole maastossa.

Ylen viime tammikuussa tekemän jutun mukaan polypropeenin hajoaminen on noin 500 vuoden prosessi. Jutussa polypropeenin hajoamisaika konkretisoituu oivallisella esimerkillä: "Jos Mikael Agricola olisi heittänyt polypreenimaskin maahan samalla kun hän vei ABC-kirjaansa painoon, siitä olisi tänäkin päivänä vielä rippeet jäljellä."

Ja kysymykseen, kukapa jogurttipurkin maahan heittäisi, vastaankin itse. En tiedä, mutta joku heittää.

Hiljattain keräilin pieneltä metsälämpäreeltä kassillisen roskaa. Löysin muiden muassa hylätyn kauppakassin, hansikkaan, tyhjän perunapussin, pahvimukien kansia, punaisia ilmapallon rippeitä, keltaisia rikkinäisiä sählypalloja, karkkipusseja ja kyllä – myös jogurttipurkkeja.

Lähistöllä lenkkeillessä huomaan ojiin heitetyt alumiinitölkit ja muoviroinat. Osa roskista voi olla pihoilta tuulen kaappaamia karkulaisia, mutta osa on jätettä, joka on nakattu autosta ulos pientareelle. Tupakantumppeja näkyi maassa onneksi hyvin vähän.

Ennen muinoin maaseudulla kaivettiin monttu takapihalle ja kipattiin sinne kaikki kotitalouden jätteet taskulampun paristoja myöten, mutta nykypäivän kaupunkielämään tällainen "kierrätys" ei enää sovi.

Jos on epäselvää, minne mikäkin roska kuuluu, apu löytyy jäteneuvonnasta. Esimerkiksi paikallisen jäteyhtiön, Salpakierron, sivuilta löytyvät jätekohtaiset ohjeet lajittelulle. Ohjeen mukaan esimerkiksi kertakäyttöiset ja tekstiiliset hengityssuojaimet ja kasvomaskit lajitellaan energiajätteeseen. Pitkäaikaisempaan käyttöön tarkoitetut hengityssuojaimet ja -maskit lajitellaan sekajätteeseen.

Roskia noukkiessani tallasin ajatuksissani koirankakkaan. Kenkä likaantui ja ärsytti, mutta mieluummin kuitenkin ottaisin koirankakat takaisin keväiseksi keskustelunaiheeksi kuin harmistuisin muoviroskasta maassa.

Koirankakka häviää kuitenkin parissa viikossa.