Millamari Uotilan Esalainen: Tapahtumien turvallisuuteen pitää satsata kunnianhimoisesti, vaikka koronarajoituksista päästäisiin

Millamari Uotila

Millamari Uotila

Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä kovemmiksi odotukset kasvavat: helpotetaanko kulttuurinnälkää tänäkin kesänä vain kirjoja lukemalla vai saisiko kalenteriin jo merkitä kesäteattereita, festareita ja muita tapahtumia.

Tapahtumajärjestäjille huhtikuu alkaa olla kriittistä aikaa. Pian pitäisi päättää, jatketaanko valmisteluja koronan laantumisen uskossa vai vihelletäänkö peli poikki.

Tapahtuma-ala kaipaa kipeästi lisää ennakoitavuutta, ja siksi opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä laati suunnitelman siitä, millaisin ehdoin tapahtumia voitaisiin taas järjestää. Kolmiportainen suunnitelma julkistettiin maaliskuun lopulla, ja myös hallituksen exit-strategia noudattelee sitä.

Ensimmäisessä vaiheessa epidemian pitäisi hellittää perus- tai kiihtymisvaiheeseen usealla alueella ja valtakunnallisen tapausilmaantuvuuden laskea 75 tapaukseen 100 000 asukasta kohti. Tällaisissa oloissa voisi järjestää yli 50 hengen tilaisuuksia, kunhan jokaiselle osallistujalle olisi ennakkoon määrätty paikka.

Toisessa vaiheessa epidemiatilanne olisi parantunut lisää, ja yleisömääriä rajoitettaisiin tilan koon mukaan.

Kolmannessa vaiheessa uusia tartuntoja olisi vähäisesti ja rokotekattavuus riittävä, joten rajoitukset voitaisiin poistaa.

Mikä sitten on vähäistä ja riittävää, jäi vielä epäselväksi.

Jo ykkösaskelmalle pääseminen riittäisi osalle tapahtumajärjestäjistä, kuten ehkä pienemmille kesäteattereille. Sen sijaan isoja festivaaleja ensimmäinen porras ei lämmitä, eikä oikein vielä toinenkaan. Provinssin festivaalijohtaja Sami Rumpunen totesi Ylelle, että tapahtuman järjestäminen heinäkuun alussa edellyttää rajoitusten poistamista kokonaan.

Osa isoista festareista onkin jo ilmoittanut peruutuksista.

Maailmalla tapahtumien järjestämisessä on hyödynnetty astetta kokeellisempia konsteja. Amerikkalaisyhtye Flaming Lipsin tammikuisessa konsertissa bändin jäsenet ja kuulijat sulloutuivat läpinäkyviin muovipalloihin – siis kirjaimellisesti omiin koronakupliinsa. Näky lavan edessä kohoavasta pallomerestä on hulvaton. En tiedä, olisinko pyörtynyt nopeammin onnesta vai hapenpuutteesta, mutta koronaturvalliselta olisi tuntunut.

Vakavasti puhuen yleisömassaan uskaltautuminen ei ole läpihuutojuttu, vaikka epidemia hellittäisikin kesää kohti ja tapahtumissa noudatettaisiin exit-suunnitelmaa, vastuullisen tapahtuman periaatteita ja muita yhteisiä pelisääntöjä. Silti kokoontumisessa on riskinsä, sille vain ei mahda mitään.

Selvää on, että tapahtumien järjestelyissä ei pitäisi tuijottaa vain viranomaispäätöksiä, vaan turvallisuuteen pitää satsata sittenkin, kun varsinaiset rajoitukset poistuvat. Ei voi olla niin, että kaikki, mitä ei erikseen kielletä, on sallittua tai järkevää. Tässä vastuu on myös yleisöllä.

Kunpa vielä tämän kesän rientoja vietettäisiin totuttua väljemmin, vaikka se vaatiikin tapahtumilta erikoisjärjestelyjä – kuten myös ruuhkien estäminen. Hyville konsteille on kysyntää myöhemminkin. Ainakaan valtavia jonoja en jää kaipaamaan.

Yhden festivaalilipun ostin tälle kesälle jo viime syksynä, mutta päätös paikan päälle menemisestä syntyy varmaankin vasta viime metreillä, vaikka portit olisivatkin auki.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.