Lukijalta: Mistä korvikkeet pohjoisen turpeelle ja Helsingin hiilelle?

Ilmo Hakala-Rahko

Kivihiili ja turve ovat ilmastonmuutosta Suomessa eniten kiihdyttäviä energiatuotannossa käytettäviä polttoaineita. Turpeen vuosittaiset kasvihuonepäästöt – pääasiassa hiilidioksidia, typpioksidia ja metaania – ovat viime vuosina olleet noin seitsemän miljoonaa tonnia, mikä merkitsee 12 prosenttia kaikista päästöistä.

Määrä on suurin piirtein sama kuin kivihiilenkin polton aiheuttamat päästöt. Suomen koko henkilöautoliikenteen päästöt ovat vuodessa noin kuusi miljoonaa tonnia.

Suomi on suurimmasta osasta maailman maita poiketen pyrkinyt jo kymmenien vuosien ajan tunnollisesti vähentämään päästöjä: vuonna 2019 päästöt vähenivät edelliseen vuoteen verrattuna kuusi prosenttia ja vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan, 38 prosenttia.

Eniten päästöjen laskuun on vaikuttanut kivihiilen ja turpeen käytön vähentyminen energiasektorilla. Hyvästä kehityksestä huolimatta hallituksen tavoitteena on silti vähintään vielä puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä. Sitä nopeutetaan verotuksen ja päästöoikeuksien hintojen avulla.

Noin 90 prosenttia Suomessa nostettavasta turpeesta poltetaan energiaksi. Suomessa turvevoimaloita on yli 50 ja niissä työpaikkoja noin 7000. Ensimmäiset suuret turvevoimalat rakennettiin 1970-luvulla Ouluun, Tampereelle ja Kuopioon. Suurimmat turvevoimalat sijaitsevat Oulun Toppilassa, Pietarsaaressa ja Haapavedelle, eli Keski-Suomessa.

Suurimmat turvetuotantoalueet sijaitsevatkin Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Turveyrittäjät ovatkin tulevaisuuden näkymiä ennakoiden myyneet koneitaan Viroon.

Turvetta nostettaessa päällimmäinen kerros todettiin jo 1950-luvulla erinomaiseksi kasvualustaksi puutarha- ja avomaaviljelyssä. Turpeesta on sittemmin tullut koko maailmassakin yleisimmin käytetty kasvualusta, jolle on vaikea löytää korvaajaa. Sen osuus nostetusta turpeesta on noin 10 prosenttia.

Jos turvetuotanto ajetaan täysin alas, kuntien omistamien energialaitosten ja kasvihuoneviljelijöiden lisäksi ongelmiin joutuvat myös turvesoilla toimivat koneyrittäjät, joiden erikoiskalustolle ei sen jälkeen ole enää käyttömahdollisuuksia. Monet yrittäjät ovatkin tulevaisuuden näkymiä ennakoiden myyneet koneitaan Viroon, jossa rajoituksia ei ole tai ne ovat Suomea huomattavasti lievempiä.

Kannattanee erikoisuutena mainita, että Ruotsissa tehtiin jo parikymmentä vuotta sitten päätös, jonka mukaan turve ei ole fossiilinen vaan uusiutuva polttoaine. Suomessa sen sijaan päätettiin tiukimmalla mahdollisella äänestysmenettelyllä, että turve on fossiilinen polttoaine. Se voi osaltaan selittää nykyistä, varsinkin vihreisiin kuuluvien johtavien poliitikkojen tiukan turvevastaista suhtautumistapaa.

Edellä kerrotun perusteella on aika erikoista, että vihreät, Helsingin kaupungin toiseksi suurimpana poliittisena ryhmänä, ei näytä kantavan kovinkaan suurta huolta Helsingin kaupunkialuetta hallitsevasta kivihiilivuoresta. Hiili on tuotu Venäjältä, ja sitä käytetään lähes ainoana polttoaineena Helen Oy:n (ent. Helsingin Energia) Hanasaaren voimalassa, joka tosin on päätetty sulkea vuonna 2024. Tuolloin saadaan käyttöön Vuosaareen rakenteilla oleva biolämpölaitos.

Kivihiili on pääpolttoaineena myös Helsingin toisessa suuressa eli Salmisaaren voimalassa ja myös Espoon puolella sijaitsevassa Suomenojan voimalassa. Laki kieltää kivihiilen käytön sähkön ja lämmön tuotannossa jo vuonna 2029. Joku asiantuntija onkin todennut: ”Helsingillä on mahdoton tehtävä: pitäisi korvata miljoona tonnia kivihiiltä vaihtoehdoilla, joita ei ole edes olemassa!”

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on ehdottanut merkittävän palkkion maksamista sille, joka keksii käyttökelpoisen menetelmän ongelman ratkaisemiseksi.

Lahti Energia oy:n uudesta Kymijärvi III:sta vaikutteita ottaen Helenissäkin joudutaan harkitsemaan siirtymistä puupohjaisen polttoaineen käyttöön, mutta Lahti Energian puunhankinta-alue ulottuu Helsingin pohjoisrajalle asti.

Kohtuullisen kuljetusmatkan päästä saatavaa energiapuuta ei siten taida riittää kahdelle suurelle käyttäjälle. Kaikesta huolimatta Helenin tavoitteena on ilmastoneutraali energiatuotanto vuoteen 2050 mennessä.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut