Teppo Koskisen Esalainen: Etätyö ei ehkä ole lopullinen totuus – toimistolla on mahdollisuus olla enemmän kuin vain osien summa

Teppo Koskinen

Etätyö on sopinut monelle niin hyvin, että milloin tämä loppuu -kysymys on ehtinyt jo aika päivää sitten muuttua ei kai tätä tarvitse lopettaa -kysymykseksi.

Kaikkia töitä ei tietenkään voi etänä tehdä, eivätkä kaikki halua etätöitä tehdä. Mutta jos etätöitä voi tehdä ja ne tuntuvat mielekkäiltä, takaisin konttorille siirtyminen voi tuntua haljulta ajatukselta.

Etätyöllä on eittämättä hyvät puolensa: työmatkoihin ei tuhraudu aikaa, kahvitauon aikana voi pestä vaikka vessanpöntön ja omaa rauhaa saa helpommin kuin avokonttorissa. Työympäristöstäkin on helpompi tehdä mieleisensä, ja stressiä on vähemmän, kun sananvalta omaan ajankäyttöön kasvaa.

Etätyö on nostanut elämisen laatua. Siksi moni työntekijä haluaa sitä jatkaa. Moni työnantaja puolestaan näkee paitsi mahdollisuuden työntekijöiden hyvinvoinnin kasvattamiseen myös tilaisuuden seinistä säästämiseen. Esimerkiksi taloushallinnon kotimainen jätti Rantalainen kertoi tehneensä työntekijöidensä kanssa diilin: työnantaja maksaa etätyöpisteen ergonomiset kalusteet, mutta sen vastapainona toimistolta ei enää jatkossa työpistettä löydy.

"Mieluummin mökillä Sysmässä kuin kaksiossa Vantaalla" – kuusi viikkoa etätöitä luonnon helmassa tehnyt pari ei kaipaa kaupunkioloihin

Win-win, sanoisi konsultti tai muu ammattihypettäjä.

Voi kuitenkin olla, ettei tulevaisuus ole pelkkää etätyötä niillekään, jotka siitä pitävät. Yhteen paikkaan kokoontumisella on nimittäin myös kiistattomat etunsa.

Haastattelin taannoin lahtelaisen it-palvelutarjoajan Sympan toimitusjohtajaa Keijo Karjalaista. Sympalaisetkin ovat valtaosin etätöissä, ja heille se on sopinut hyvin.

Asioita maanläheisesti pohdiskeleva Karjalainen on puhunut mielellään siitä, kuinka työpaikassa pitää olla hyvä yrityskulttuuri. Työyhteisössä pitää olla kivaa ja viihtyisää – se hyvä fiilis.

Jo se on itsessään arvokasta, että viihtyvyyteen kiinnitetään huomiota. Mutta Karjalaisen ajattelussa on muitakin aineksia. Esimerkiksi se, ettei töissä aina voi olla kivaa, ei etenkään kasvuhakuisessa firmassa. Kasvu on muutosta, ja muutos ahdistaa. Mutta jos pohjalla on hyvä työpaikkakulttuuri, ahdistusta on helpompi kestää. Myönteisessä ilmapiirissä myös työntekijöiden luottamus toisiinsa pysyy yllä, ja luottamus on arvokasta käyttöpääomaa silloin, kun tilanne on tiukka.

Karjalaisella oli yksi havainto, jota sietää miettiä, kun etätyötä ja työn fyysistä paikkaa mietitään: satunnaiset kohtaamiset muiden kuin oman tiimin jäsenten kanssa ovat etätyössä jääneet pois. Se puolestaan laskee Karjalaisen mukaan työpaikan yhteisöllisyyttä ja vaikeuttaa hyvän kulttuurin rakentamista.

Kun jokainen puurtaa omassa hyggessä työsopessaan maaseudulla, työyhteisöstä voi olla hankalaa rakentaa enemmän kuin osiensa summa. Siksi etätyöstä on ehkä pakko palata ainakin jossain määrin takaisin yhteisiin tiloihin ja satunnaisiin kohtaamisiin.

Luultavasti sitä moni työntekijäkin kaipaa. Ei siis ennusteta toimistojen ja yhteisten työtilojen lopullista katoamista. Jos janan ääripäinä ovat etätyö tai läsnäolopakko, niin todennäköisesti tasapainoa näiden välillä haetaan jonkin aikaa, kun koronaepidemian aiheuttama pakko on väistynyt.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.