Chiméne Bavardin Esalainen: Ylen dokumenttisarja hurmasi monet, mutta löytyykö onnellisempi elämä muuttamalla Lappiin?

Chiméne Bavard

Tämän kevään sympaattisin tv-ohjelma on ollut Ylen dokumenttisarja Unelma Lapista. Jos joku ei ole sitä vielä katsonut, niin kerrottakoon, että siinä seurataan kymmenen jakson verran ihmisiä, jotka muuttavat eri syistä Lappiin. On koiransa kanssa Saariselälle kaupungin menoa pakeneva kausityöntekijä, urbaani naispari vauvansa kanssa ja muistisairasta äitiään hoitamaan saapuva nainen, joka raahaa mukanaan vielä australialaisen puolisonsa.

Lapista ei anneta ohjelmassa turhan eksoottista kuvaa vaan siellä eletään arkea ja murehditaan kuten muuallakin. Ympärillä on kuitenkin koko ajan upeaa luontoa, tilaa ja hiljaisuutta. Sellaisissa kohdissa huomaan kotisohvalla miettiväni, että olisiko meistä kokeilemaan tuollaista vaikka vuodeksi. Olisinko onnellisempi, jos tahti vähän hidastuisi? Saisinko lisää virtaa tunturimaisemia tuijotellessa?

Aihe jää kutkuttamaan sen verran, että päätän viimeisen jakson jälkeen lähettää sähköpostia äitini hyvälle ystävälle. Hän on minua hieman nuorempi kolmen lapsen äiti, joka pakkasi vuoden vaihteessa perheen tavarat muuttoautoon ja suuntasi Suomen pohjoisimpaan kuntaan ainakin puoleksi vuodeksi. Mitä heille mahtaa kuulua näin kolmen kuukauden jälkeen?

Iloiseksi yllätykseksi saan vastauksen heti ja alkaa kiivas viestittely. Perheelle kuuluu hyvää vaikka heidän muuttonsa ajoittui juuri keskelle kaamosta. Muutto tuhannen kilometrin päähän vaati paljon ennakointia. Piti saada virkavapaata, löytää sopivat työpaikat perheen aikuisille ja ilmoittaa lapset uuteen kouluun ja päiväkotiin. Piti miettiä asumisasiat eli löytää sopiva asunto ja vuokrata oma koti joillekin toisille. "Liikkuvia osia oli paljon, mutta alusta asti luotin, että kaikki järjestyy ja niin on järjestynytkin", hän kirjoittaa.

No entä se luonto sitten? Onko se kuukausien jälkeenkin vielä niin upeaa?

Uudet asukkaat on otettu hyvin vastaan. Heitä kutsutaan tuulentuomiksi. Paikalliset ovat jo tottuneet siihen, että osa tuulentuomista viipyy pohjoisessa lyhyen aikaa. Heidät otetaan kuulemma tosissaan vasta kahden vuoden jälkeen, mutta kaikkia kohdellaan kivasti.

No entä se luonto sitten? Onko se kuukausien jälkeenkin vielä niin upeaa? Kuulemma on. Äidin ystävä kertoo, ettei aikaisemmin ollut mikään luontoihminen, mutta nyt ihailee maisemia koko ajan. Lyhyt työmatka kulkee tuntureiden kainalossa ja siihen ei kyllästy.

Myös elämänmenon yksinkertaisuus viehättää edelleen. Lapset pääsivät pieneen kouluun eikä harrastuksiin tarvitse kuskata, kun kaikki tapahtuu kylällä. Toisaalta kylältä ei saa kaikkea. Paikallisen marketin valikoima ja hintataso eivät ole hurmanneet ja isompaan ruokakauppaan on matkaa reippaasti yli 100 kilometriä. Yhtä kauas pitää ajella silmälaseja ostamaan tai lapsen oikomishoitoon. Silti perhe ei ole kaivannut mitään. Etelään paluu on epävarmaa, sillä he ovat jo kierrelleet katsomassa tontteja. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Unelma Lapista -ohjelman ihmisistä osa jäi Lappiin ja osa lensi takaisin etelään. Paikkaa tärkeämpää onkin elää itselleen sopivaa arkea ja unelmoida sopivasti. Puitteet omaan täydelliseen elämään voivat löytyä mistä vain.

Koiraa on kohdeltava kauniisti, vaikka se mököttäisi pinkeissä housuissa

Kotonamme käynyt Anne oli vauvaperheen viikon kohokohta – apua kannattaa kysyä ja ottaa vastaan

Yöllä kukkuminen ei ole kivaa – vihdoin sain unettomuuteen muutakin apua kuin lääkkeitä

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.