Pääkirjoitus: Teknologiateollisuuden irtiotosta levisi ruudinkäryä työmarkkinoille

Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle korostaa, että yrityksillä on kasvava tarve edistää paikallista sopimista. Vesa Moilanen / Lehtikuva

Vientialojen suuri työnantajajärjestö Teknologiateollisuus pillastutti viime viikolla työntekijäjärjestöt irtautumalla yleisestä työehtosopimuskäytännöstä. Toki järjestö tekee sen tässä vaiheessa vasta toisella jalallaan, toisin kuin valtakunnalliset sopimukset viime syksynä kokonaan hyvästellyt Metsäteollisuus.

Teknologiateollisuus sysää jatkossa yleiset tes-neuvottelut perustamansa uuden yhdistyksen vaivaksi. Kantajärjestö itse aikoo keskittyä edunvalvontatehtäviensä ohella neuvomaan niitä jäsenyrityksiään, jotka haluavat neuvotella sopimukset paikallisesti ja yrityskohtaisesti.

Teknologiateollisuuden johto perusteli ratkaisuaan tarpeella antaa jäsenyrityksille mahdollisuus valita itse, haluavatko ne pysyä mukana valtakunnallisessa sopimuksessa vai pitävätkö ne parempana neuvotella oman sopimuksensa suoraan omien työntekijöidensä kanssa. Työmarkkinajohtaja Minna Helteen mukaan tarve paikallisen sopimisen lisäämiselle on ilmeinen, koska yritysten tilanne voi vaihdella suuresti, vaikka ne kuuluisivat samaan kattojärjestöön.

Varmasti työnantajapuolta turhauttaa perin juurin, kuinka verkkaisesti paikallisen sopimisen edistäminen on kuluvallakin vaalikaudella edennyt. Tarkoitusta varten asetettu kolmikantatyöryhmä on ajautunut pattitilanteeseen, josta ei ole helppoa ulospääsyä näkyvissä. Teknologiateollisuuden päätös on helppo tulkita vastavedoksi kolmikannan saamattomuudelle, joskin Helle kiisti, että nämä asiat liittyisivät toisiinsa.

Aiheettomiksi Helle väitti myös palkansaajajärjestöissä oitis heränneitä epäilyjä, joiden mukaan Teknologiateollisuuden taka-ajatuksena on murtaa vanhan sopimusjärjestelmän mukana myös työehtosopimusten yleissitovuus. Helle korosti, ettei tavoitteena ole työehtojen tai palkkojen heikentäminen. Hän myös lupaili että henkilöstön rooli kasvaa eikä ammattiliittojakaan sivuuteta.

Teknologiateollisuuden vakuuttelut eivät riittäneet rauhoittamaan palkansaajajärjestöjä. Ne pelkäävät, eivätkä ehkä aiheetta, paikallisen sopimisen saavan yrityksissä osakseen niin runsaasti suosiota, että käytännöstä tulee alalla sääntö eikä poikkeus.

Yleissitovuus on ay-liikkeelle kuin viimeinen linnake.

Ja ay-liikkeelle tuntuu olevan vieras ajatus, että paikallinen sopiminen voisi tuottaa myös yleistä linjaa parempia sopimuksia.

Yleissitovuus on ay-liikkeelle kuin viimeinen linnake, jota se on valmis puolustamaan vaikka katkeraan loppuun sakka. Jyrkkä asenne ennustaa työmarkkinoille levottomia aikoja, kun nykyiset sopimukset alkavat syksyllä umpeutua ja pitäisi alkaa neuvotella uusia – valtakunnallisesti tai paikallisesti.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.