Kimmo Kankaan Esalainen: Toivon epähygieenisen kättelyn paluuta, sillä se pelastaisi meidät piinaavalta epätietoisuudelta

Kimmo Kangas

Koronaviruksella on tunnetusti ollut monenlaisia seurauksia, joista osa hyvin harmillisia ja jopa vahingollisia, toiset harmittomampia

Kättelykulttuurin kuihtuminen lienee seurauksista harmittomampia. Kättelyt ovat olleet pannassa jo vuoden, eikä muutosta tilanteeseen ihan heti ole luvassa. On ennustettu, että koronapandemia saattaisi painaa koko kättelyn tapakulttuurin museoon.

Minua ainakin tällainen muutos harmittaisi.

Turun yliopistossa tervehtimiskulttuurista väitellyt Annakaisa Suominen luonnehti taannoin YLEn haastattelussa kättelyn istuvan tiukasti suomalaisessa kulttuurissa, koska ele on paitsi käytännöllinen, myös "samalla hieman virallinen ja sopivan välimatkan päässä”.

Allekirjoitan täysin. Ainakin itselleni kättely on mitä luontevin tervehdys, niin tutuille kuin vaikkapa työssäni haastattelutilanteissa kohtaamilleni tuntemattomille.

Kätellessä saa otettua fyysistä kontaktia, mutta sopivan etäisyyden päästä. Keski-ikäisestä suomalaismiehestä on vaikea kuoria luontevaa halaajaa, ja toisaalta tuntuu epäkohteliaalta olla ottamatta minkäänlaista kontaktia.

Juuri nyt kohtaamiset ovat minimissä ja työ tapahtuu liki täysin puhelimitse tai muuten etäyhteydellä, mutta mitä sitten, kun tilanne taas helpottuu. Miten tervehdimme? Koronavuoden aikana kehitetyt vaihtoehdot tuntuvat enemmän tai vähemmän kömpelöiltä ja teennäisiltä.

Kättelyt vaihtuivat omien käsien puristeluun, ensimmäinen kyynärpäätervehdys ei unohdu

Erittäin vanhalle jääkiekkoilijalle esimerkiksi kyynärpäätervehdys tuo mieleen lähinnä taklauksen, jota tarjoiltiin sopivassa kohdassa vastustajan kylkeen. Samoin niin sanottu rystystervehdys eli nyrkkien kopauttaminen yhteen tuntuu jossain määrin aggressiiviselta machoilulta. Suomalaiseen politiikan kuvastoonhan rystystervehdys tai fist bump syöpyi vuonna 2016 silloisten pääministeri Juha Sipilän (kesk.), valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok.) sekä oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin (ps.) suorittamana. Aikana ennen koronaa ja yhteiskuntasopimuksen jälkimainingeissa ele ärsytti monia.

Kyynärpää- ja rystymoukuille etäisemmän vaihtoehdon tarjoavat erilaiset kumarrukset ja muut ilmaviuhdonnat. Kumarrus tuntuu kuitenkin vähänkin syvempään suoritettuna teennäiseltä ja pelkkänä nyökkäyksenä turhan vähäeleiseltä. Erilaiset ilmassa tehdyt vilkutukset ja kädenvatkaukset sopivat taas paremmin miimikoille kuin arkiseen kanssakäymiseen.

Mitä historiankirjoitus kertoo viidenkymmenen vuoden päästä koronavuodesta 2020? – "Koronan jälkeen työpaikoilla otettiin käyttöön palkalliset päiväunet"

Lopulta kaikkein kiusallisinta ja hankalinta taitaa olla juuri uhkaava epätietoisuus. Kättely on niin syvään juurtunut tapa, että sitä jokainen vieras tai puolituttu osaa ainakin jollain tasolla odottaa.

Koronapandemian hellittäessä edessä on pahimmillaan piinaava pikakelaus. Onko toinen tarjoamassa kättä, kyynärpäätä, nyrkkiä, kumarrusta, väkinäistä hymyä vai vielä jotain muuta vaihtoehtoa? Sekaannusta ja epävarmuuttahan siitä seuraa. Ja sitä on hankala sietää. Toivon siis kättelyn paluuta, vaikka se hieman epähygieeninen tapa olisikin. Ehkä helpompaa olisi parantaa pysyvästi käsihygieniaa kuin muuttaa syvälle juurtuneita kättelytapoja.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut