Lukijalta: Inklusiivinen kasvatus edellyttää kohtaamista

Satu Ihalainen

Inklusiivisesta kasvatuksesta syntyi keskustelu puolesta ja vastaan. Hyviä näkökulmia kirjoittajilta. Isoisä Leo Vilenin viittaus alkuasteen opetukseen panostamiseen on oikea. Ongelmien tunnistaminen ja niihin puuttuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa takaavat parempaa työrauhaa jatkossa.

Isoäiti Nitta Käki tunnistaa ongelman ytimen. Vanhemmat kasvattavat ja ohjaavat lapsiaan kukin osaamistason ja resurssien mukaan. Erityislasta ei tulisi asettaa eriarvoiseen asemaan muihin nähden.

Erityisopettaja Tarmo Virtanen käytäntöä nähneenä ja kokeneena tunnistaa inkluusion törmäyksen taloudellisiin ja muihin intresseihin.

Keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että inkluusion kipukohdaksi nousevat erityisopetusta tarvitsevat oppilaat. Yksilön häiriökäyttäytyminen on uhka koko ryhmän oppimistavoitteille. Anne-Mari Jääskisen kirjaan (Mitä sä rageet lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen) paneutuneet saattavat tunnistaa vielä tärkeämmän kipukohdan. Huomio kiinnittyy kasvattajan omiin tunteisiin ja tunnetaitojen kehittämiseen, jotta edellytys lapsen myötätuntoiseen kohtaamiseen on mahdollista.

Omien kipukohtien eheytymisen kautta voi avautua väylä kohdata lasta sydämen tasolla, tunteiden ja tarpeiden osalta tasavertaisena. Kun lapsella on lupa olla se, mikä hän on, se alkaa näkyä myös ulospäin levollisuutena, voimaantumisena, aggressiokäyttäytyminen jää pois tai vähemmälle. Tähän tarvitaan aikuista, jolla on halu kuunnella ja ymmärtää lasta.

Tämä oivallus tarvitaan kaikkien häiriökäyttäytyvän lapsen ympärillä oleville aikuisille, jotta lapsi voi välttyä hämmennyksiltä. Jatkuvan aggressiivisen käytöksen kieltämisen ja siihen liittyvän selittelyn sijasta kiinnitetään huomio siihen, mitä lapsi saa ja voi tehdä mielensä rauhoittumisen tueksi. Muutosvastarintaisessa aikuisyhteisössä haaste muuttuu viestinnälliseksi.

Huomio kiinnittyy kasvattajan omiin tunteisiin ja tunnetaitojen kehittämiseen.

Kirjan helmenä pidän lapsen tarpeiden tunnistamista. Häiriökäyttäytyvällä lapsella on tarpeita, jotka eivät ole tyydyttyneet. Häiriökäyttäytyvän lapsen kohdalla voi olla pitkän ongelmallisen aikakauden seurauksena syntynyt patoutuma, jota hän purkaa muille epämiellyttävällä tavalla.

Myös häiriöitä aiheuttavilla lapsilla on tarve tulla kuulluksi, nähdyksi, tuntea turvallisuutta, luottamusta, yhteyttä itseen ja toisiin. Eristäminen ei aina ole paras ratkaisu, vaikka niin kovin tyypillinen.

Kirjoittaja on lastenohjaaja

Kommentoi