Pääkirjoitus: Tiedonsaannin rajaaminen vie yhteiskuntaa etäämmäksi demokratiasta

Viime keväänä Uusimaa eristettiin. Nyt valtioneuvosto valmistelee uusia liikkumisrajoituksia julkisuudelta salassa. Sami Kuusivirta / arkisto

Päätöksenteon ja viestinnän avoimuus on herättänyt aitoa huolta tiedotusvälineissä. Media on vastuussa siitä, että kansa on perillä yhteiskunnassa meneillään olevista asioista. Tämä työ on kuitenkin muuttunut aiempaa vaikeammaksi. Kansalaisten mahdollisuus saada tietoa koronapandemiaan liittyvästä rajoitustoiminnasta jo sen valmisteluvaiheessa ei ole mennyt niin kuin avoimessa yhteiskunnassa toivoisi.

Päätoimittajien yhdistys kiinnitti tähän epäkohtaan huomiota kannanotossaan torstaina. Sen mielestä esimerkiksi liikkumisrajoitusten valmistelun konkreettiset yksityiskohdat on pidetty täysin poissa julkisuudesta huolimatta siitä, että valtioneuvoston kanslia on mediatietojen mukaan pyytänyt muilta ministeriöiltä lausuntoja kaavailtuihin rajoituksiin jo helmikuussa.

Yhdistys huomautti, että kansalaisten arkeen merkittävästi vaikuttavista toimenpiteistä on välttämätöntä käydä yhteiskunnallista keskustelua jo valmistelun aikana. On myös syytä muistaa, että julkisuuslain perusteella tällaiset tiedot ovat normaaliin tapaan avoimia tiedottamiselle ja arvostelulle. Poikkeuksen tekevät sellaiset tiedot, joista on vahinkoa varautumiselle. Vaan mitäpä vahinkoa olisi ulkonaliikkumiskiellon eri vaihtoehtojen avoimelle pohtimisella etukäteen? Päinvastoin se voisi tuoda enemmän näkökulmia valmisteluun ja toimivamman lopputuloksen.

Päätoimittajat kiinnittivät huomiota poikkeusoloihin ja valmiuslakiin myös viime keväänä. Tuolloin huolena oli, että valmiuslain nojalla viranomaiset voivat velvoittaa tiedotusvälineet julkaisemaan tiedotteita sellaisenaan. Tiettävästi kevään koronakriisissä ei tarvinnut turvautua tällaiseen pakkoon. Sen sijaan tiedonsaannin ongelmat olivat läsnä myös vuosi sitten. Nyt olisi tärkeää olla toistamatta samaa virhettä. Tiedottamisen keskittäminen ja tiedonsaannin vaikeuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että yleinen keskustelu ja asioiden arvostelu ei ole mahdollista. Sen voisi äärimmillään tulkita johtavan entistä enemmän ylhäältä johdettuun ehdottomaan yhteiskuntaan, joista esimerkkeinä käyvät vaikkapa Kiina ja Pohjois-Korea.

Erityisen huolestuttavaa on se, että viranomaisilla on ollut vaikeuksia pysyä käytäntöjen perässä. Tiedottamisen keskittämiseen vedoten Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea kieltäytyi torstaina kommentoimasta STT:lle sitä, että jotkut maat maat olivat keskeyttäneet rokotukset Astra Zenecan koronavirusrokotteella veritulppaepäilyn takia. Jos ministeriöiden viestinnän yhdenmukaistaminen johtaa elintärkeän viranomaisviestinnän katkoksiin, ollaan väärällä polulla.

Viranomaisilla on ollut vaikeuksia pysyä käytäntöjen perässä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.