Milja Kungaksen Esalainen: Tasan vuosi sitten työnantaja kehotti ottamaan työvälineet mukaan kotiin, ja Teamsista tuli ihmisen paras ystävä – vai tuliko?

Milja Kungas

Milja Kungas

Vuosi sitten, 12.3.2020, työsähköpostiin tuli työnantajaltamme pitkä ohjeistus, jossa oli muun muassa tällaista: ”Kaikkien täytyy ottaa varmuuden vuoksi kannettavansa ja työpuhelimensa kotiin aina töistä lähtiessään. Työpuhelinta ei tarvitse pitää päällä työajan ulkopuolella. Töissä käydään normaaleissa vuoroissa, elleivät omat oireet vaadi kotiin jäämistä ja ellei tule päätöstä karanteenista.”

Tällaista on ESS:n toimituksen työ poikkeusoloissa, lue 18 tarinaa

Etäkoulu alkoi muutamaa päivää myöhemmin. Meillä kotiin jäivät kevään ajaksi minun lisäkseni kaksi koululaista ja yksi päiväkoti-ikäinen. Työt, koulut, ruuat, ulkoilut, leikit ja kaikki muu hoidettiin siinä neljän seinän sisällä. Jotenkin siitä selvisimme, en oikein ihan tiedä tai edes muista miten. Ehkä puoliso muistaisi paremmin miltä näytin, kun hän tuli töistä kotiin.

Sosiaaliseen mediaan tein tuolloin päivityksiä: päivä 1, päivä 10, päivä 17... kuinkahan kauan tätä vielä kestää.

Vuotta myöhemmin kirjoitan kolumnia kotona, etätöissä. Toisessa huoneessa seitsemäsluokkalainen esikoinen opiskelee uudelleen alkaneessa etäkoulussa. Kumpikin käytämme yhteydenpitoon kollegoiden kanssa Teams-ohjelmaa.

Töissä Teamsissa pidetään palaverit, soitetaan, viestitään ja niin edelleen. Joskus juodaan yhdessä etäkahvit.

Mahdolliset vanhempainillat on pidetty Teamsin kautta. Olen nähnyt yläasteen aloittaneen lapsen opettajista kasvotusten vain yhden – kun hain kipeälle lapselle kokeen tehtäväksi kotona.

Kerran viikossa on myös kuoroharjoitukset Teamsissa. Ihan kiva, mutta ei kuitenkaan. Mikki voi olla päällä vain harjoitusten vetäjällä. Jokainen meistä laulaisi stemmoja varmasti mieluummin yhdessä kuin yksin. Niskat, hartiat, silmät ja pää eivät päivän Teams-annoksen jälkeen oikeastaan jaksaisi enää ilta-annosta.

Teams tai vastaava ohjelma on poikkeuksellisen ajan pelastus. Se on hyvä vaihtoehto. Mutta ihmisten toisiinsa luomaa läheistä lämpöä ja kahvien tuoksua siihen ei ainakaan vielä saa.

Vappupäivänä 2020 julkaisimme ESS.fi:ssä ja paperilehdessä jutun, jossa 18 toimituksen työntekijää kertoi, millaista on tehdä toimitustyötä poikkeuksellisissa oloissa tai vaikka etänä. Mielenkiintoiset kokemukset löytyvät verkosta edelleen.

Tällaista on ESS:n toimituksen työ poikkeusoloissa, lue 18 tarinaa

Sittemmin on tullut varmasti uudenlaisia kokemuksia. Moni toimittaja ja kuvaaja voisi kertoa, millaista on tehdä haastatteluja ja kuvauksia parinkymmenen asteen pakkasessa.

Kesällä oli jonkinlainen suvantovaihe, mutta poikkeukselliset olot ovat tilanteen taas vaikeuduttua jatkuneet edelleen. Koronauutisointi jatkuu. Aina aika ajoin joku kysyy, miksi media jauhaa, lietsoo ja kirjoittaa aiheesta koko ajan.

Ihmisten tiedonjano koronaviruksen suhteen on valtava. Se oli sitä vuosi sitten, se on sitä edelleen. Yritämme vastata tähän tiedonjanoon luotettavalla, ajantasaisella ja taustoittavalla tiedolla. Journalistin ohjeissakin sanotaan: ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

Lukijoiden ja tekijöiden onneksi elämä jatkaa koronaviruksenkin rinnalla kulkuaan ja aiheita on muitakin, pieniä ja suuria, kaikki tärkeitä aina jollekin.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.