Ehdokkaalta: Lasten hyvinvointi vaatii ehkäisevää työtä

Aija-Riitta Tiitu Saastamoinen

Kun valtakuntaa ravistelee järkyttävä tapahtumasarja ja lapsen kuoleminen väkivallan seurauksena, nostetaan heti esille ja syytöksen kohteeksi viranomaiset, muiden muassa lastensuojelun sosiaalityö sekä poliisi.

Kysytään: "miksi nämä tahot eivät ole reagoineet lapsen tilanteeseen?"

Lapsen ja nuoren hyvinvointi on koko yhteiskunnan, ei pelkästään viranomaisten vastuulla. Uudelleen ja uudelleen useat tahot korostavat ehkäisevän työn merkitystä. Kokoonnutaan työryhmiin ja haetaan hankerahoituksia urakalla.

Unohdetaan taas kerran, että peruspalveluihin sijoittaminen on ehkäisevää työtä! Viittaan lapsiasiavaltuutetun Twitter-kirjoitukseen 24.2.2021, jossa Elina Pekkarinen kiteyttää hyvin, mitkä asiat ovat vaikuttaneet tämän hetkiseen tilanteeseen ja lasten ja nuorten pahoinvointiin: palvelujen tehostaminen ja säästöt, eriarvoisuuden kasvu, luottamuspula, hankehöttö ja siiloutuminen.

Helsingin Sanomissa 24.2.2021 kirjoittivat Jenni Kallio ja Päivi Honkatukia muun muassa seuraavasti:

”Koulukiusaamista, nuorten tekemiä rikoksia tai viranomaisten mahdollisia laiminlyöntejä ei pitäisi tarkastella irrallaan yhteiskunnallisista olosuhteista, jotka tuottavat näitä ongelmia.

Toiveeni on, että Lahti on tulevaisuudessa edelläkävijä ja tehdään päätöksiä, jotka aidosti vievät perheiden asioita eteenpäin.

Yksittäisten virheiden tai syyllisten etsiminen estää meitä käymästä periaatteellista keskustelua yhteiskuntamme prioriteeteista ja hyvinvointivaltion rapautumisesta – sekä retoriikasta, jolla hyvinvointivaltion legimiteettiä kyseenalaistaan.

Auttamistyötä tehdään usein määräaikaisina projekteina tai kehittämishankkeina. Se tekee tukisuhteiden jatkumisesta epävarmaa ja vaikeuttaa nuorten luottamuksellisten aikuiskontaktien luomista. ”

Kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston tutkijoita All-Youth-tutkimushankkeessa.

Vuosien myötä on matalan kynnyksen perustapalveluita ajettu alas ihan valtakunnallisesti. Näin joudutaan toimimaan myös kuntatasolla. Syynä ovat olleet muun muassa ei-lakisääteisten palvelujen toiminnan lopettaminen säästösyistä. Virkamiehet ovat puun ja kuoren välissä, koska säästöjä pitää syntyä, ja tällöin he ehdottavat luonnollisesti niitä palveluita, joita ei laissa velvoiteta järjestämään.

Tällöin on tultu siihen, että matalan kynnyksen palvelut ovat joko vähentyneet tai niitä ei ole enää lainkaan.

Näin lähes 40 vuoden kasvatus- ja sosiaalialan työkokemuksella hirvittää tämänhetkinen tilanne.

Miten voidaan auttaa perhettä, lasta ja nuorta, jos palveluihin pääseminen on vaikeaa ja joskus miltei mahdotonta?

Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä minulta ja meiltä odotetaan mielenterveyden, erityisdiagnoosien ja koulun käyntiin liittyvien ongelmien ratkaisuja.

Oma mielipiteeni on se, että kouluihin ja varhaiskasvatukseen lisätään sosiaalialan osaamista, saavutettavaa terveydenhuollon ja kuraattoripalvelujen lisäämistä. Joskus ratkaisut voivat olla yksinkertaisia, jos tahtoa ja tarmoa on riittävästi.

Toiveeni on, että Lahti on tulevaisuudessa edelläkävijä ja tehdään päätöksiä, jotka aidosti vievät perheiden asioita eteenpäin.

Kirjoittaja on YTM, sosiaalityöntekijä ja työnohjaaja sekä Lahden kaupunginvaltuutettu (vihr.).

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.