Heidi Malinin Esalainen: Koronakriisi paljasti lainvalmistelun heikot kohdat

Heidi Malin

Koronapandemia on paljastanut monia heikkouksia suomalaisessa lainvalmistelussa, kriisijohtamisessa ja varautumisessa. Se on myös osoittanut, kuinka hankalaa on viedä haluttuja tavoitteita läpi, kun asiaan vaikuttavat samanaikaisesti lainsäädännölliset, poliittiset, ideologiset sekä useiden eri eturyhmien väliset intressit. Esimerkiksi ravintoloiden sulkemista on vastustanut suuri joukko äänekkäitä lobbareita, vaikka moni tartuntaketju on saanut alkunsa juuri ravintolasta.

Huonosti valmistellulla säädöksellä voi olla yllättäviä ja joskus ei-toivottujakin vaikutuksia. Toisinaan kehnon valmistelun syynä on kiire, lainvalmistelijoiden osaamattomuus tai päättäjien poliittiset päämäärät. Poliittisille päättäjille saattaa olla tärkeämpää jättää poliittinen reviirimerkki lainsäädäntöön kuin päästä parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Lakeja valmistellaankin erityisen ahkerasti vaalien alla.

Suomalaisessa valtiosäännössä lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on tarkoituksella hajautettu niin, ettei valtaa pääse kerrostumaan liikaa yhteen paikkaan. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että vaikka jokin ministeriö on ollut kirjoittamassa säädöstä, sen tehtävänä ei ole enää myöhemmin sanella, kuinka viranomainen säännöksiä tulkitsee.

Aina vallan kolmijako ei tahdo pysyä vallanpitäjillä mielessä. Etenkin kriisitilanne saattaa hämärtää sitä, mikä on kunkin elimen tehtävä ja mihin toimivalta rajoittuu.

Aluehallintovirastot ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat kiistelleet uuden tartuntatautilain tulkinnasta. Lailla halutaan sulkea muun muassa yksityisiä kuntosaleja. Jos laki esitöineen olisi kirjoitettu hyvin ja perusoikeuksien rajoitukset olisi määritelty tarkkarajaisesti, myös vaikutuksia olisi ollut helpompaa ennakoida.

Perustuslain tehtävänä on suojella ihmisiä vallankäyttäjien mielivallalta. Hyvin hoidetussa lainvalmisteluprosessissa säädökset valmistellaan laadukkaasti ja noudatetaan muodollisia vaatimuksia. Laadukas sääntely on perustuslainmukaista ja yhteneväistä kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

Hyvään lainvalmisteluun kuuluu sidosryhmien riittävä kuuleminen riittävän varhaisessa vaiheessa, tutkitun ja luotettavan tiedon käyttäminen säädösvalmistelun pohjana sekä punninta, minkälaisella sääntelyllä päästään haluttuun tavoitteeseen parhaiten ja pienimmillä kustannuksilla. Liian harvoin pohditaan myös, tarvitaanko uutta sääntelyä lainkaan. Jotta sääntely olisi oikeasti vaikuttavaa, on sen noudattamista myös pystyttävä valvomaan.

Yksi suurimmista ongelmista koronapandemian hoitamisessa on ollut viranomaisten sekava ja ristiriitainen viestintä. Tämä liittyy myös olennaisesti lainvalmistelun laatuun ja säädösten saattamiseen voimaan.

Julkisuudessa tapahtunut eri viranomaisten välinen riitely säännösten tulkinnasta, toimenpiteiden tarpeellisuudesta ja niiden perusteluista kielii osaamattomuudesta ja johtajuuden puutteesta. Pahimmassa tapauksessa käy kuten nyt; sääntelyn kohteena olevat kansalaiset, yritykset ja yhteisöt eivät lopulta tiedä, kuinka pitäisi toimia.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.