Päivi Piiraisen Esalainen: Sos! Tylsästä ja harmaasta aikuisuudesta kasvoi iso ja pelottava mörkö

Päivi Piirainen

Päivi Piirainen

Maidot ja jogurtit jääkaappiin, pari perussuodatinkahvipakettia hyllyyn, appelsiinit kulhoon ja suklaapatukka jemmaan pahan päivän varalle. Vessapaperit ja yleispuhdistusaineet omille paikoilleen ja apteekista haettu särkylääkepaketti lääkekaappiin.

Kauppakassia purkaessa huomasin, että huusholli pitäisi imuroida. Seuraavan päivän päivällinen on hyvä miettiä valmiiksi. Vaihtoehtoina ovat lasagne tai nakit muusilla. Ilmatieteenlaitos pyysi keräämään pihalle satanutta Saharan hiekkaa, joten sekin tehtävä on suoritettava tarkasti ohjeen mukaan. Perjantaina on tiedossa pitsaa, sohvalla lojumista ja lineaarisen television katselua puoli yhdeksän uutisineen.

Otos omasta elämästä oli juuri sitä, mitä kauhistellaan supersuositussa Aikuiset -komediasarjassa ja sarjan podcastissa.

Podcastissa sarjan käsikirjoittaja Anna Brotkin ja somepersoona Eino Nurmisto ruotivat aikuisuutta ja saavat sen kuulostamaan niin kauhealta, että tekisi mieli mennä itseään piiloon sängyn alle tai vaatekomeroon.

"Mikään ei ole tylsempää kuin tylsyys", he sanovat aikuisuudesta puhuessaan.

"Perinteinen kauhukuva, että hiihdellään pitkin Prisman käytäviä crocksit viuhuen", he sanovat ja alkavat pelätä lapsiperhearkea omakotitalossa. "Ahdistaa ympärillä näkyvä aikuisuus!"

Tein niukan gallupkyselyn perheemme nuoriso-osaston edustajille aikuisuudesta ja keski-iästä. Miltä tulevaisuus tuntuu?

Toisen kyselyyn vastanneen mukaan "keski-ikä kuulostaa ihan sellaiselta, että aikuisuutta on suoritettu pitkään ja se alkaa jo näkyä ja tuntua". Toinen vastasi tyhjentävästi yhdellä sanalla "työ".

Ei ole ihme, jos nuorista aikuisuus ja keski-ikä tuntuvat raskailta – työläiltä – ja siksi niitä halutaan vältellä niin kauan kuin mahdollista.

Aikuisuutta on kai hirvitelty kautta aikain leikin loppuna, mutta samalla lailla kuin nuoria vaikuttaisi ahdistavan ympärillä näkyvä aikuisuus, jossakin määrin ahdistaa aikuisuuskammo. Miksi pitää pelätä sellaista, jossa ei ole mitään pelättävää?

Nuoruusaika pitenee pitenemistä, mutta aikuisuutta ei pääse pakoon ainakaan biologisessa tai juridisessa mielessä. 18-vuotiaana törmää väkisinkin erilaisiin velvollisuuksiin ja oikeuksiin, vaikka muuten vielä ihan kakara olisikin.

Jos taas puhutaan vastuunottokyvystä tai muusta itsenäistymisestä, niin aikuisuutta pystyy halutessaan juoksemaan karkuun vaikka kuolemaansa saakka. Se vain tekee kanssaihmisten elämästä hankalampaa. Aikuiset-sarjan alle kolmekymppisen pääosan esittäjän isäkin näytti toisinaan tuskaiselta ja läheiset kaverit kärsiviltä toisen koheltaessa menemään miten sattuu.

Nuoren nahkoihin on aika vaikea päästä, vaikka kuinka yrittäisi. Ei auta olla, vaikka kokisi olevansa "inessä skenessä" ja hokisi lollia ja sossia päivät pitkät, maistelisi alkuviinejä ja johdottaisi itsensä kiinni suoratoistopalveluihin. Parasta olisi opetella sietämään omaa aikuisuuttaan. Aikuisuus on ihmiselämän pisin vaihe ja se tulee vastaan halusi tai ei. Itse ajattelen, että aikuisuudelle pitää vain uskaltaa antautua. Ottaa vastuuta ja nauttia vapauksista, olla olemassa vain siksi että on.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.