Tarja Koljosen Esalainen: Lahden laduissa riittää kerrottavaa turisteille, mutta olisipa vielä näköalakahvila ja talvisin valotaidetta

Tarja Koljonen

"Ajelemassa huomenna Sipoosta Lahteen hiihtämään. Missä on eniten latua auki ja minne kannattaa suunnata?"

"En ole ikinä hiihtänyt Lahden seudulla. Tulen Helsingin suunnasta, mihin kannattaa ajaa?"

"Voisiko joku vinkata reittiä? Pertsaa mennään, aika hiljaa ja isot mäet pelottaa."

Näitä alkutalven Facebook-päivityksiä lukiessa ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen: Lahden aika on nyt.

Nimittäin nostaa profiiliaan ja markkinoida ainutlaatuisia ulkoilumahdollisuuksiaan. Nyt ei pitäisi aikailla, kun koko Suomi ulkoilee.

Lahden ja Hollolan latureiteistä ja niiden kunnosta paras tieto on edelleen Facebookin eri ryhmissä. Vertaistuki on aina parasta, mutta voisi odottaa, että ajantasainen tieto löytyisi myös virallisemmin kaupungin sivuilta.

Latuverkko on loistokunnossa, mutta tieto siitä ei ole. Latuverkkoa seuraavaa mSki-sivustoa on luvattu päivittää, mutta vuotta ei ole kerrottu.

Talvi yllätti muutenkin, sillä Lahden ensimmäinen virallinen pulkkamäki rakentuu vasta parin viikon kuluttua. Talvi jatkuu, mutta koulujen hiihtolomalaiset olisivat mäkensä ansainneet.

Onneksi mäkisessä kaupungissa mäkiä riittää ilman virallista statustakin.

Sen sijaan Lahti Regionin julkistus 25 paikallisen aktiiviliikkujan valjastamisesta urheilumatkailun kasvoiksi ei olisi voinut osua parempaan kohtaan. Vinkeille ja reittiesittelyille on tarvetta.

Kun latuverkkoa on ihasteltavaksi kilometrikaupalla, ei tule ajatelleeksi, että juuri se saattaa pelottaa kokemattomia talviliikkujia. Moni on suksien päällä ensimmäistä kertaa sitten perus- tai kansakoulun.

Entä jos eksyy ja kunto ei riitä? Ladut sukeltelevat ristiin rastiin, eikä aina ole selvää, mitä reittiä pitäisi seurata.

Eräs somekeskustelija ehdotti latuoppaita. Latuopas lähtisi hiihtäjän tai pienen ryhmän kanssa juuri sellaiselle kierrokselle, johon kunto riittää. Ja luotsaisi turvallisesti takaisin lähtöpaikkaan.

Kaveri toivoi lasten hiihtokoulua Vesijärven jäälle siksi aikaa, kun vanhemmat huhkivat Salpauselän maastoissa. Palveluun voisi kuulua kaakao ja pulla satamassa vanhempia odotellessa.

Pieniä palveluita, joista joku olisi kuulemma valmis maksamaankin.

Lahden seudulla on upeaa luontoa, mutta niin on kaikkialla muuallakin Suomessa. Erottua pitäisi.

Mielikuvien luomisessa pienillä asioilla voi olla yllättävän iso merkitys. Paitsi ulkopaikkakuntalaisia myös oman kaupungin väkeä saa helliä.

Suuri puute Lahdessa on näköalakahvilan puuttuminen. Meillä on ollut sellainen ja olisi edelleenkin, mutta vesitorniin ei enää vuosiin ole ollut asiaa.

Pieni pyyntö Lahti Aqualle: avatkaa edes ensi kesäksi vesitorniin kahvila tai näköalapaikka lahtelaisia ilahduttamaan!

Pikku-Veskun elämyspuisto oli ainutlaatuinen tapahtuma, mutta jatkokaan ei haittaisi. Orimattilan Luhtikylän jäälyhtykujan tekijät näyttivät mallia siitä, että myös halvalla voi saada upeaa jälkeä.

Mielettömän määrän kulkijoita houkuttelivat myös valoteokset Lahden Kirkkopuistossa vuodenvaihteessa. Tällainen valofestivaali voisi olla vaikka joka vuosi taidemuseon edessä uudenvuoden ilotulitusten sijasta.

Uusi taidemuseo saa piakkoin uuden nimen, mutta miksi? Sillähän on jo nimi: Malski. Talviaikaan tämäkin museonimi voitaisiin valjastaa markkinoinnissa Lahden loistaviin hiihto-oloihin: Malski, Modern Art of Lahti Ski.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.