Markus Pirttijoen Esalainen: Päättäjillä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus paikata yli sadan vuoden unohdus

Markus Pirttijoki

Markus Pirttijoki

Kun on yli kaksi vuotta asunut paikkakunnalla, sitä luulee tuntevansa oman kotikaupunkinsa.

Mitä vielä!

Joku aika sitten äimistelin Lahden rautatiekiskojen omintakeista merkitsemistä. Yleensähän raiteet alkavat numerosta 1 ja kasvavat siitä sitä mukaa mitä kauemmaksi rautatieasemasta mennään. Lahdessa homma toimii täysin päinvastoin.

Tuorein havainto on tältä viikolta ja sekin liittyy numerointiin. Olen aina (siis tämän rapiat kaksi vuotta) luullut, että Aleksanterinkadun numerointi alkaa idästä Saimaankadun risteyksen tienoilta ja kasvaa sitä isommaksi mitä lähemmäksi Fellmaninpuistoa ja Pikku-Veskua edetään. Luulolleni on ollut perusteetkin: olen pitänyt Paavolan aluetta jonkinlaisena kaupunkikeskuksena, jonne tälläkin hetkellä investoidaan vahvasti. Rakennettiinhan kaupungin ensimmäinen hypermarketkin aikoinaan juuri Paavolaan.

Tällä viikolla kävi sitten ilmi, että asia on – tässäkin – täysin päinvastoin. Aleksanterinkatu 1 sijaitsee aivan keskustan toisella laidalla. Niillä kulmilla, mistä ennen ajettiin Helsinkiin ja Heinolaan.

Jos Aleksanterinkatu on kerran päätetty aloittaa siitä, niin kaiken järjen mukaan siinä pitäisi olla myös kaupungin keskusta. Esimerkiksi Helsingin pääväylä Mannerheimintie alkaa erittäin keskeiseltä paikalta Svenska Teaternin kohdalta. Siitä itään päin avautuu upea Esplanadin puisto. Pohjoispuolella on Stockmannin legendaarinen kiinteistö kelloineen ja lännessä Vanha kirkkopuisto, jota myös Ruttopuistoksi kutsutaan. Etelässä on Monopoli-pelistäkin tunnettu Erottaja. Urbaanin kaupungin elementtejä riittää, katsoipa mihin suuntaan tahansa.

Vaan miten on laita Lahdessa?

Kaupunkia on kehitetty itään päin Aleksanterinkatua pitkin. Toinen suunta sen sijaan on jäänyt täysin unholaan. Seututie 140 on toiminut jämäkkänä aitana, jota ei ole ylitetty. Entisistä ajoista muistuttaa ainoastaan sinänsä kaunis funkkisajan linja-autoasema. Mutta ranta – Pikku-Vesku ja Vesijärvi satamineen – on jostakin syystä haluttu pitää säällisen hajuraon päässä keskustasta. Siihen on jätetty puolen kilometrin mittainen ei kenenkään maa.

Aikojen alussa paikalla on ollut pari hassua taloa. Aluetta kutsuttiin Myllykyläksi. Enimmäkseen siinä on ollut Fellmanin kartanon pelto, jossa sisällissodan aikoihin virui 20 000 vankia odottamassa siirtoa Hennalaan. Sotien jälkeen paikalle rakennettiin huoltoasemia, joiden jälkiä sitten siivottiin maaperästä. Homeinen urheilutalo purettiin 10 vuotta sitten.

Jostakin minulle tuntemattomasta syystä tämä Lahden keskeisin ja yksi kauneimmista paikoista on jätetty oman onnensa nojaan. Parkkipaikkoja saa muuallekin.

Lahden vanha kirkko rakennettiin Kolkanmäelle 1890. Viereiseen rinteeseen pystytettiin kaupungintalo 1912. Ajan arkkitehtuuriin kuului, että maallinen ja hengellinen valta katselevat toisiaan ja siihen väliin jää kaupallinen valta eli tori. Harmillisesti silloin unohdettiin kaupungin läntisen suunnan potentiaali ja rakentaminen järvelle päin.

Päättäjillä on nyt mahtavat saumat paikata tuo yli sadan vuoden unohdus.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut