Ilkka Kuosmasen Esalainen: Maamme vähemmistökieli on radion parasta aamuviihdettä

Ilkka Kuosmanen

Ilkka Kuosmanen

Eräänä tammikuisena aamuna olin viemässä taas kerran poikaani kouluun. Autoradiossa hölisi joku aamushow eli löysää puhetta, huonoa musiikkia ja paljon pikavippimainoksia, oikeastaan pikemminkin rasittavaa kuin viihdyttävää. Välähti mieleeni, että koska nämä ovat tavallaan hukkaan heitettyjä hetkiä, enkö voisi heittää niitä hukkaan ruotsiksi?

Käänsin Yle Vegalle. Olkoon ruotsinkielinen aamuviihde oma pieni uudenvuodenlupaukseni.

Lahden seudulla kuuluu Vegan Itä-Uudenmaan lähetys. Kuuden vuoden pakkoruotsi näyttäisi antavan hyvät pohjat ainakin perusasioiden ymmärtämiseen.

Uppo-oudoista paikallisuutisista saa mukavasti uutta perspektiiviä asioihin. Meidän lahtelaisten täytyisi esimerkiksi muistaa kiittää kaupungin lumenaurausta. Porvoossa tilanne on ollut fruktansvärd: kaupunki tuli lauhoina talvina myyneeksi aurauskalustoaan, eivätkä epävarmat urakat houkuttele yksityisiä firmoja. Joka paikka on siis täynnä lunta, eikä parkkipaikkoja löydy mistään.

Lisäksi jalkakäytävät eli trottoarer ovat Porvoossa jatkuvasti niin hal, että nilkat nuljahtelevat ja hälsovård on helisemässä.

Suomen kieli on tietysti parasta maailmassa, mutta ruotsille on pakko antaa monessa kohdassa pisteet kekseliäisyydestä. Ajatellaanpa esimerkiksi termiä jaktplan. Ai-jai kuinka paljon paremmin ”metsästyslentokone” ilmaiseekaan itse asiaa kuin suomen tyly hävittäjä. Kyllä antaisin reippaan metsästyslaivueemme uusimiseen heti miljardeja!

Pidän kovasti myös invandrare-sanasta. Ruotsiksi siirtolaiset ikään kuin retkeilevät rajoista sisälle, ehkä eksyneinä tai ajatuksissaan. He eivät lainkaan tunkeudu määrätietoisesti niin kuin suomen kauheat maahanmuuttajat. Ja entäpä sitten konståkare: kun ruotsiksi vetää luistimet jalkaansa, muuttuu taiteenajajaksi! Sisäänvaeltaneista taiteenajajista leivotaan Suomessa ennen pitkää osa samhällea, joka on pohjimmiltaan yhden pitämistä –  hålla samman. Siinä on sitoutumista toisin kuin yhteiskunnassa, joka ei ole oikein kenenkään asia.

Silloin kun kielitieteiden jumalat jakoivat kansoille prepositioita, suomalaiset jumittivat ehkä vielä jossain Volgan mutkassa ja jäivät paitsi. Niinpä me emme voi hitsata sanoja toisiinsa näillä näppärillä lisukkeilla kuten ruotsalaiset vaikkapa ifrågasätta-sanassa. Siinä kysyä ja asettaa muodostavat kyseenalaistamisen.

Aina ruotsinkielisilläkään ei mene putkeen eli i putki. Esimerkiksi sössön-sössön sysselsättä (työllistää) on sanana epäonnistunut. Se kuulostaa pahamaineiselta tempputyöllistämiseltä.

On muitakin outoja kompasteluja. Suomenruotsalaiset lapset joutuvat esimerkiksi laskemaan laskiaismäkeä i pulkka, mikä on varmasti kieli-identiteettiä repivä kokemus.

Mutta takaisin Porvooseen. Vaikka snöyra ja coronaläget ovat koetelleet kaupunkilaisia, Borgåbor katsovat jo tulevaan. Heillä on mitä odottaa – uusi itärata. Sen on valtio linjannut kulkemaan Borgån kautta, ja ainakaan Yle Vegan aluetoimituksella ei ole epäilystäkään, etteikö sellainen joskus tulisi. Lahtisbor saavat siis kiehua i sin egen liemi ja lopettaa itäradan ifrågasättaamisen heti paikalla.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.