Markus Pirttijoen Esalainen: Parempi ystävä kivenä kengässä kuin kivi sydämessä ilman ystävää

Markus Pirttijoki

Markus Pirttijoki

Mistä tunnet sä ystävän, lauloi muun muassa Arja Saijonmaa 1980-luvun alussa Junnu Vainion sanoja Vladimir Vysotskin alkuperäisin sävelin.

Niin, mistä?

Ystävä ja ystävyys on ollut minulle aina jonkinlainen mysteeri.

Lapsuudessa oli kyllä kavereita, joiden kanssa uitiin, heitettiin tikkaa sekä pelattiin pesäpalloa ja jääkiekkoa. Koulukaveri vai kouluystävä? Kyllä se termistö kaveriin kallistui kouluaikanakin. Kavereiden kanssa hengailtiin kylällä ja käytiin joskus diskossa.

Olen ymmärtänyt niin, että ystävä on enemmän kuin kaveri mutta vähemmän kuin puoliso. Kaverin kanssa vietetään vapaa-aikaa ja harrastetaan. Puolison kanssa nautitaan elämästä sekä jaetaan vastuuta perheenjäsenistä ja taloudesta.

Vaan mikä on ystävän rooli näiden kahden välissä? Mistä sen tuntee, että on ystävä?

Vastauksen hakeminen lähti rullautumaan reilu viikko sitten, kun Lahden kaupunginteatterin johtaja Ilkka Laasonen otti yhteyttä. Näyttelijät olivat keksineet hyvän idean. Tuoreessa muistissa oli vielä viimekeväinen yhteinen ponnistuksemme, jossa näyttelijät lukivat ja videoivat Etlariin tulleita tekstareita eli näppiksiä.

Nyt idea virisi ystävänpäivästä. Entäpä jos pyytäisimme lukijoita lähettämään meille runoja, valittaisiin niistä osa ja näyttelijät lukisivat niitä videolle?

Loistava idea. Vähän jännitin, että josko täällä ollaan ujoja kirjoittamaan niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin ystävyydestä ja vieläpä jakamaan sitä muiden luettavaksi ja tässä tapauksessa myös katsottavaksi ja kuunneltavaksi. Entäpä jos ei tule yhtään runoa? Olisihan se vähän noloa, että joutuisikin tällaisen kampanjan päätteeksi toteamaan, että ei oikein runosuoni syki ystävyydestä.

"Ystävyys hyppää kaukaakin syliin, ystävyyden nauru kuuluu kauempiinkin kyliin" – lue tästä Etelä-Suomen Sanomien lukijoiden runoja ystävyydestä

Mitä vielä! Saimme varmaan sata runoa muutamassa päivässä. Heti ensimmäisen luettuani alkoi silmää kutittaa. Lukijamme raottivat vastausta kysymykseen, mitä niin pitkään olin pohtinut.

Ystävän kanssa ei tarvitse pelätä vaan hän seisoo rinnalla ja tukee. Hän pitää pystyssä ja kantaa kauppakassia, kun itse ei jaksa edes hengittää.

Toisen tulkinnan mukaan ystävyys on hauskaa ja uppeeta, se tuntuu ja raastaa kuppeeta.

Ystävyys katsoo kaukaa ja lähellä kysyy, kuin aarniometsä paikalla pysyy.

Ystävä voi olla välillä kivi kengässä, mutta mieluummin niin kuin ilman ystävää kivi sydämessä.

Ja niin edelleen. Näitä toimitukselle tulleita runoja voi lukea tämän päivän lehdestä ja käydä katsomassa verkkosivuiltamme, kuinka tekstit heräävät henkiin näyttelijöiden tulkintana.

Pyysimme teiltä lukijoiltamme ystävyydestä kertovia runoja, Lahden kaupunginteatterin ammattinäyttelijät tulkitsivat niistä seitsemän, katso videot

Runot eivät anna lopullista vastausta siihen, mistä tunnet sä ystävän. Se jää – onneksi – lopulta jokaisen itse arvioitavaksi.

Tulkitsen asian niin, että ystävyys on ennen kaikkea tunnetila. Siinä missä kaveruutta ohjaa yhteinen tekeminen ja monesti myös yhteiset ajatukset, ystävyys menee tunteisiin.

Runojen tulkinnat antoivat tilaa ajatella niin, että ystävän ei tarvitse olla edes ihminen. Se voi olla puu, järvi tai koira. Sellainen, mistä saamme voimaa ja mille voi puhua kun siltä tuntuu. Ystävä voi olla mikä tai kuka tahansa, kunhan se menee tunteisiin.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut