Uutissuomalaisen Juha Honkonen kirjoittaa (ESS 2.2.2021) "Salainen, mutta laadukas hanke". Apuna kuvitettuun kirjoitukseen hän käyttää ilmailutoimittaja Pentti Perttulan asiantuntemusta. Kirjoitus käsittelee ehdolla olevan viiden hävittäjän ominaisuuksia, puolustushallinnon ympäripyöreätä tiedottamista, salailua ja lobbaamista valmistajan kustannuksella.
Hävittäjien hankinnan Perttula näkee Suomelle välttämättömäksi. Hän ei kuitenkaan esitä yhtäkään pätevää perustelua näkemykselleen, vaikka hän on kirjoittanut hävittäjistä kirjankin.
Valitseeko Suomi taas amerikkalaishävittäjän? Katso asiantuntijan arviot kaikista ehdokkaista
Perttulan tietoihin perustuen ja Honkosen tulkinnan pohjalta alla on kuvattu hävittäjäehdokkaiden myönteisiä ominaisuuksia. Toisin sanoen nämä ominaisuudet ovat kilpailevien valmistajien myyntiargumentteja.
Eurofighter: sähköisesti skannaava tutka, erityisen pitkälle kantava ohjus, joka ”tekee hävittäjästä nyrkkeilijän, jolla on ylipitkät kädet”, hirveän tehokas hävittäjälentäjän suosikkikone, ensilennon jälkeen lentäjällä on Eurofighter-hymy, kypärän näyttö on todella hyvä.
Rafale: polttoaineen kulutukseltaan kitsas, erinomaiset aseet, erittäin hyvä tutka, sähköisen sodankäynnin järjestelmä todettu parhaimmaksi.
Gripen: lentää kovaa ja korkealla, kuluttaa polttoainetta vähiten, näppärä kone Ruotsin tarpeisiin, todennäköisesti pienimmät käyttökulut, pienikokoisena soveltuu hyvin Suomen maantiekäyttöön.
Hän ei kuitenkaan esitä yhtäkään pätevää perustelua näkemykselleen.
F-35 A: sisäänrakennetut häiveominaisuudet, yllättävän edullinen (70 milj. e), elektroniikka on viimeisen päälle, kone lähtee sotaan samannäköisenä, kuin se lentää näytöksissä.
Super Hornet: tuttu konetyyppi tuo säästöjä koulutuksessa, ollut käytössä pisimpään, uuden Growler-version erikoistuminen sähköiseen sodankäyntiin, ainoa kone, joka voi pimentää vihollisen toiminnan täysin, Growlerien tuella Suomi pärjäisi hyvin vanhoilla Messerschmitteilläkin.
Tähän argumenttikeitokseen kun lisätään HX-ohjelmajohtaja Lauri Purasen toivelista, jonka mukaan neljän koneen parven yhteistoiminta on avainroolissa, onkin HX-soppa valmis. Tätä soppaa on puolustusvoimissa valmistelemassa noin 70 ”kokkia”. Valmisteluun ollaan varaamassa 21 miljoonaa euroa.
Hävittäjähankinta olisi Suomen kautta aikojen suurin ostos, kymmeniä miljardeja euroja. Asiatuntija-arvioiden mukaan elinkaarikustannukset huomioiden, hankinnan kokonaishinta voisi kohota 25–40 miljardiin euroon. Hankinnan toteuttaminen ei ole mahdollista tavanomaisen puolustusbudjetin puitteissa, vaan hankinnalle tarvittaisiin erillisrahoitus, josta päättää eduskunta.
Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi 20.1.2021 lopullisen tarjouspyynnön lähettämistä viidelle hävittäjävalmistajalle. Eduskunta hyväksyi tilausvaltuuden 9,4 miljardille eurolle (noin 60 konetta). Viisivuotinen siirtomääräraha muuhun puolustukseen integroitumiseen olisi 579 miljoonaa euroa.
Tarjouksien tulee olla puolustushallinnolla huhtikuuhun mennessä. Arviointi ja ”sotapeli” ennen syksyä 2021, jolloin lopullinen valinta tehtäisiin.
Ennen sitä kuitenkin katsaus menneeseen: Nyt käytössä olevien Hornettien hankinta valmisteltiin salassa ja toteutettiin 1990-luvulla. Silloisen puolustusministeri Elisabeth Rehnin (r.) muistelmien mukaan päätös tehtiin pienessä sisäpiirissä ja hallituksessa yhden päivän aikataululla.
Tuolloin hävittäjien (67 kpl) hankintahinnaksi ilmoitettiin noin 10 miljardia markkaa. Käyttökustannukset 30 vuodeksi arvioitiin noin kuudeksi miljardiksi markaksi. Hankkeen kustannukset paisuivat ja veivät mahdollisuudet kehittää puolustusvoimia muilla alueilla.
Eversti Ahti Lapin muistelmien mukaan Hornet-hankinnan vaikutukset olivat katastrofaaliset. Rahaa ei riittänyt jääkäriprikaatien varustamiseen eikä tarpeellisiin ilmatorjuntaohjuksiin.
Professori Heikki Hiilamo on turhaan yrittänyt selvittää nykyisten Hornettien kustannuksia ja niiden vertailukelpoisuutta. Esteeksi on tullut puolustushallinnon salailu ja ylimielisyys. Tältä pohjalta jatkaa myös nykyinen puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.). Hän ”vannoo kustannusten pysyvän kurissa” (ESS 23.1.2021).
On monia syitä, miksi hankintaprosessi olisi syytä vielä viheltää poikki: Suomen valtion raju velkaantuminen, sotateknologian kehittyminen, puolustusstrategian uusiminen, keskittyminen ihmisten hyvinvointiin, työllisyyteen ja koulutukseen, luonnonkatastrofeihin varautuminen, pandemioiden torjunta ja kansainvälisen rakentavan yhteistyön kehittäminen.
Tiesitkö tämän mystisestä HX-hankkeesta? H tarkoittaa korvattavaksi aiottuja hävittäjiä (nykyiset Hornetit), X on seuraajaehdokkaan tunnus.