Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Itsenäisyyspäivän kunniamerkkien saajat julkistettiin – katso ketkä palkittiin Lahden seudulla

Lukijalta | On loukkaavaa ja kapeakatseista olettaa, että lapsi, joka ei harrasta, automaattisesti syrjäytyy

Kirjoitan viitaten Etelä-Suomen Sanomissa 7.2.2021 olleeseen juttuun "Joka viides ei harrasta mitään".

Olen kahden teini-ikäisen pojan äiti, emmekä edes asu Hollolassa, jota juttu koski, mutta minua kirjoitus jäi vaivaamaan.

Kauhukseni luin, että "ryhdytään etsimään keinoja harrastuksista jättäytyneiden koululaisten vetämiseksi mukaan vapaa-ajan toimintoihin", ja että "luottamuksellisten kontaktien ja keskustelun kautta pyritään saamaan tietoa, miksi joku ei harrasta".

Tällaisessa selvityksessä kannattaa muistaa, että lapset ovat erilaisia eivätkä kodin ulkopuoliset harrastukset ole itseisarvo.

Minulla on kaksi tasapainoista ja koulussa hyvin menestyvää poikaa, jotka eivät juurikaan ole halunneet harrastuksiin lähteä. He ovat jopa tunteneet huonommuutta siitä, että koko ajan painostetaan aloittamaan joku harrastus, johon pitäisi lähteä.

Olen syyllistynyt siihen äitinä itsekin. Eikö harrastaa voi myös omaehtoisesti? Viihtyä myös kotona perheen kanssa? Oppia asioita ilman erityistä vapaa-ajan ohjausta? Luetaanko harrastukseksi vain se, että osallistuu johonkin harrastusryhmään?

Eikö harrastaa voi myös omaehtoisesti? Viihtyä myös kotona perheen kanssa? Oppia asioita ilman erityistä vapaa-ajan ohjausta?

Kaikki aikuisetkaan eivät välitä aikaan ja paikkaan sidotuista harrastuksista. Eivätkä kaikki aikuiset eivätkä lapsetkaan ole niin sosiaalisia luonteeltaan, että ryhmätoiminta vapaa-ajalla kiinnostaisi. Introvertilta ryhmässä oleminen ottaa enemmän kuin antaa.

Ajatus, että lapsi, joka ei osallistu järjestettyyn harrastustoimintaan, on suistumassa pois yhteiskunnasta ja hänestä tulee automaattisesti syrjäytynyt, on todella kapeakatseista. Se on myös loukkaavaa.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonenkin toteaa ironisesti, että "lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään".

Ymmärrän kyllä, että monelle kodin ulkopuolinen harrastus voi olla pelastus, mutta tässä pitää ottaa huomioon myös toisenlaiset lapset, ihmisten erilaisuus! Elämä voi olla rikasta monella tapaa. Kaikkein tärkeintä lapselle on turvallinen koti. Lapsia ei saa syyllistää sellaisesta, mistä ei ole aihetta.