Päivi Piiraisen Esalainen: Kulkutarinat viihdyttävät ja pelottavat, mutta totta ne harvoin ovat

Päivi Piirainen

Päivi Piirainen

Jokunen aika sitten kuulin tarinan abiturientista, joka oli ylioppilaskokeen eräässä tehtävässä pyöritellyt mielessään annettua "Mikä on elämäsi tähän saakka rohkein teko?" -kysymystä. Abi oli miettinyt, kirjoittanut vastaukseensa vain yhden sanan: "tämä" ja saanut siitä laudaturin.

Tapaus oli kuulemma sattunut yhden kaverin jollekin sukulaisella ja siten varmasti totta.

Tarinatuokiosta kului noin viikko, kun lahtelaisessa lounaspaikassa sivukorvalla kuulin samaa juttua kerrottavan viereisessä pöydässä. Silloinkin tarinaa kerrottiin täytenä totena, olihan tapaus sattunut yhdelle tutun tutulle.

Arvaattekin jo, että kyseessä on kaupunkilegenda, joka on kiertänyt suusta suuhun täytenä totena ainakin toistakymmentä vuotta. Nyt se on putkahtanut pinnalle, kun abiturientit kulkevat kohti kevään ylioppilaskirjoituksia.

Veikkaan, että tarina jatkuu vastedeskin ja näitä ihmeellisen laudaturin saaneita ystävän tuttavan sukulaisen serkkuja löytyy Suomen kaikista kolkista.

Kulkutarinoiden mukaan Suomessa sattuu ja tapahtuu sukulaisten tuttaville ja tuttavien serkkujen kavereille mitä ihmeellisimpiä asioita.

Jossakin on legendojen mukaan olemassa poika, joka on menehtynyt ajeltuaan mopolla kovassa pakkasessa ilman kypärää. Tarinan mukaan syy kuolemaan on ollut aivojen jäätyminen. Tarina on kiertänyt maata vuosikymmeniä ja on edelleen voimissaan. Joissakin variaatioissa päänsä jäädytti mopopojan sijaan punkkari.

Tarinaa on ehkä kerrottu varoittamistarkoituksessa, jotta varsinkin nuoret pukeutuisivat lämpimästi eivätkä ehdoin tahdoin lähtisi kehoaan jäähdyttämään.

Kaupunkilegendat istuvat tiukassa. Omasta lapsuudesta muistan opettajan pelottelut, miten sukkahousut voivat jäätyä jalkoihin kiinni tai miten tupeerattujen hiusten alta on löytynyt inhottavia ötököitä. Tottahan jutut silloin upposivat kuulijaan kuin kuuma veitsi voihin. Nämä vanhat legendat kuvaavat aika pitkälti 1960- ja 1970-lukuja.

Kun mikroaaltouunit yleistyivät 1980-luvulla, alkoivat levitä tarinat siitä, miten mikroaaltouuni vie käden. Uunia on raplattu ja onnettomuuden uhrina on milloin ollut sähköalan opettaja milloin sähköasentaja. Leea Virtasen teoksessa Varastettu isoäiti: vanhoja ja uusia kaupunkitarinoita poiketaan mikroaaltouunitarinan mukana Lahdessakin. Kirjassa kerrotaan, miten rakennusmestari oli kuullut jutun joensuulaiselta sähköalan opettajalta ja tämä taas puolestaan saanut vihiä eräillä koulutuspäivillä, jossa totena oli kerrottu, että Lahdesta kotoisin olevalle sähköasentajalle oli käynyt kyseinen vahinko.

Itse olen kuullut mikroaaltouunitarinasta version, jossa kätensä poltti joku lahtelainen lääkäri.

Millaisia legendoja nyt syntyy, se jää nähtäväksi. Ehkä vallitsevasta kulkutaudista syntyy myös kulkutarinoita.

Jos nyt jostakin löytyisi ihmeellisen laudaturin saanut ylioppilas tai kokeen tarkastanut sensori, pakkasmopoilussa kuolleen lapsen omaisia tai kätensä mikroaaltouunissa polttanut henkilö, kuulisin tarinat mielelläni uudestaan oikeina todistajakertomuksina.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut