Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Mihin katosi ihmisen oma vastuu? – Uskon vahvasti, että liian lievät rangaistukset ja hyssyttelevä ilmapiiri madaltavat kynnystä ryhtyä gangsteriksi

Olen pohtinut uutisia seuratessani, mihin on kadonnut ihmisen oma vastuu tekemistään valinnoista. Korona kelpaa syyksi murhiin, tappoihin, pahoinpitelyihin, lasten kaltoinkohteluihin. Kun ei ollut koronaa, syyllistyttiin väkivaltaisiin tekoihin, henkirikoksiin ja jätettiin lapset heitteille ihan samaa tahtia kuin nykyäänkin. Syy ei vain tunnu olevan koskaan ihmisessä itsessään, vaan yhteiskunnassa.

Tilastojen mukaan suurin osa kaikesta tästä on seurausta mielenterveysongelmista, reippaan humalahakuisista juomatavoista ja sen päälle napsituista lääkkeistä. Mitä yhteiskunnassa sitten voidaan tehdä, etteivät ihmiset vahingoittaisi toisiaan humalapäissään?

Alkoholiveroa on nostettu ja varmaan nostetaan edelleenkin, huumaavien lääkkeiden saantia laillisesti on rajattu, on auttavia puhelimia, vertaistukiryhmiä, nuorille ja perheille on tarjolla apua kriisitilanteissa. Jatkuvasti saa kuulla, ettei resursseja ole silti riittävästi. Toinen ikävä asia on tietysti työttömyys, joka lisää ahdistusta, taloudellisia ongelmia ja alkoholin suurkulutusta.

Herää vain kysymys, kuinka työttömän rahat riittävät siihen jatkuvaan juopotteluun. Mietin, kuinka kävisi, jos saataisiin kaikille halukkaille töitä ja sosiaaliset varat riittäisivät siihen, että lastensuojelussa ja terveyskeskuksissa olisi niin paljon osaavaa henkilökuntaa, että olisi suorastaan kilpailua, kuka ensimmäisenä ehtii vastata puhelimeen ja varata aikaa sitä tarvitsevalle.

Jos katkaisuhoitoon voisi kävellä kuin R-kioskille eikä maksaisi mitään, loppuisivatko murheelliset tapahtumat täällä?

Entä, jos jossain joku kuitenkin mustasukkaisuuksissaan tai muuten vain vihapäissään puukottaisi kaverinsa tai jonkun ärsyttävän vastaantulijan, joka on osunut ihan väärään paikkaan totaalisen väärään aikaan? Ketä silloin pitäisi syyttää?

Jos katkaisuhoitoon voisi kävellä kuin R-kioskille eikä maksaisi mitään, loppuisivatko murheelliset tapahtumat täällä?

Olisiko yhteiskunta sittenkin onnistunut lyömään laimin velvoitteensa, vai pitäisikö sittenkin myöntää, että rikoksen tehnyt on ihan itse vastuussa tekemisistään?

Jos onkin ihan oma valinta hommata päänsä sekaisin ja turvautua väkivaltaan, oli tekijä sitten minkä ikäinen tahansa? En tarkoita, etteivätkö syrjäytyneet tai ongelmiin joutuneet tarvitsisi apua, vaan että liika holhoaminen ei ratkaise mitään, ainoastaan maksaa paljon rahaa ja jättää uhrit huonompaan asemaan kuin rikosten tekijät.

Tuomioiden pidentäminen ainakin ehkäisisi monen kohdalla rikosten uusintamahdollisuutta ja lisäisi muiden turvallisuutta, voisi saada jopa miettimään kahdesti jo tekojen suunnitteluvaiheessa. Jos nyt mennään ja hakataan kaveri porukalla, niin saadaan siitä sitten elinkautinen ilman armahduksia, jos ystävä heittääkin henkensä.

Uskon vahvasti, että liian lievät rangaistukset ja hyssyttelevä ilmapiiri yhdessä madaltavat kynnystä ryhtyä gangsteriksi.