Terhi Säynäjärven Esalainen: Apatiaa, irrallisuutta, yksin ruudun tuijotusta – korona-aika on rankka kokemus nuorille

Terhi Säynäjärvi

Terhi Säynäjärvi

Viime viikolla toisen asteen opiskelijat siirtyivät etäopiskeluun masentavien uutisten saattelemina: penkkariajelut pidetään myöhemmin – ehkä. Vanhojentanssit siirrettiin toukokuulle.

Kotona nähdään taas tuttuja rutiineja etäopiskelijan arjessa: kello pärähtää paria minuuttia ennen koulupäivän alkua. Läppäri on valmiina sängyn vieressä, pari klikkausta ja läsnäolo kuitattu. Takaisin unten maille.

Kaikki eivät tietenkään tee näin edes kahdeksan aamuina, mutta ei tämä kovin harvinaista ole. Harva teini on niin lujatahtoinen itsensä johtaja, että on herännyt ajoissa, tehnyt aamutoimet ja käynyt koulumatkaa simuloivalla kävelyllä happea haukkaamassa ennen oppituntien alkua.

Jos oikein väsyttää, etätyöskentely voi joskus suoda kaivatun helpotuksen päivään, kun esimerkiksi poisjääneen matka-ajan voi käyttää nukkumiseen.

Mutta helposti mennään vähimmällä vaivalla – varsinkin jos ei ole kotona ketään kannustamassa ja kirittämässä.

Pahimmissa tapauksissa nuori turtuu epämääräisinä velloviin päiviin. Mikään ei motivoi. Aiemmin sosiaalisesta ja harrastavasta nuoresta voi tulla apaattinen, huoneeseensa sulkeutunut. Etäpäiviä kuvaa hyvin hätääntynyt äiti mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa: "Oppituntien aikana nuoret ovat hiljaa, kukaan ei kysy mitään eikä sosiaalista vuorovaikutusta tapahdu. Koulupäivän jälkeen nuoreni makaa edelleen sängyssään pimeässä. Hänen ei ole mahdollista harrastaa urheiluseurassa eikä hänen myöskään toivota tapaavan koronarajoitusten vuoksi muita nuoria."

Päijät-Hämeessä lasten ja nuorten harrastaminen on sentään ollut sallittua – mutta nyt uudet rajoitukset ovat laittaneet nekin tauolle.

Ei ole ihme, että seurat ja vanhemmat ovat kyseenalaistaneet rajoitukset, varsinkin kun aikuisten sallitaan yhä käydä baareissa olutta juomassa.

Kevyin perustein täällä ei lasten ja nuorten elämää kuitenkaan rajoiteta.

Rajoituksista päättävät tietävät, että maakunnassa on paljon lapsiperheitä, joiden arjesta ei ole hyvä poistaa tuttuja ja tärkeitä rutiineja.

Rajoitukset kärjistävät eriarvoisuutta: joissakin perheissä vanhemmilla on aikaa ja voimia keksiä uutta tekemistä, innostaa ja motivoida. Toisilla ei. On paljon perheitä, joissa vanhemmat ovat itse lopen uupuneita koronaan – lomautettuina, työttöminä, yrittäjinä konkurssin partaalla.

Nuorille ovien avaaminen ei ole aina kovin helppoa

Hyvin moni korkeakouluopiskelija on myös tänä lukuvuonna tehnyt yksin kotona -ennätyksensä. Erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tilanne on raastava: ei pääse tutustumaan muihin, on irrallaan, vailla yhteisöä.

Ei ihme, että monet ovat kadottaneet opiskeluintonsa. Tuoreen tutkimuksen mukaan harvempi kuin joka viides Helsingin yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijoista koki opiskeluintoa, ja 60 prosenttia kertoi olevansa joko täysin uupunut tai uupumisriskissä.

Intoa elämään voisi monelle nuorelle tuoda myös työ. Ikävä kyllä nuorten on ollut entistä paljon vaikeampaa saada töitä, jopa niiden, joilla on jo aiempaa työkokemusta.

Hirvittää ajatella, mitä tästä kaikesta seuraa.

Yrityksille on jaettu koronatukea, mutta olisiko nyt aika jakaa tukea vaikka nuorten työllistämiseen? Kesätyöpaikkakin olisi monelle lottovoitto.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut