Loppukiritaistelu Joni Mäen ja Venäjän Aleksandr Bolshunovin kesken jätti huonon maun rehtiin kilpailuun. Tilanteen suurin "syntipukki" oli inhimillinen voitontahto, sekä vapaa, liian lyhyt ja kaistamerkitsemätön loppusuora, nykysääntöjen epäkohta.
Olen ollut 1980-luvulla 11 vuotta Salpausselän kisojen ratamestarina ja tuomarineuvoston jäsenenä. Näin ollen en katso kilpailutilanteita "kenenkään puolesta tai ketään vastaan". Samoin pyrin aikoinaan osaltani luomaan olosuhteet, myös maalisuoran, tasapuoliseksi ja kaikille vapaaksi ja tilan riittäväksi hiihtää.
Mielestäni nykyinen sääntö, että loppusuorallakin saa kaistaa vaihtaa mielin määrin, on huono. Juuri tämä tilanne antoi mahdollisuuden myös edellä hiihtävälle Joni Mäelle sulkea ensin sisäpuolen kaarre eteen hiihtämällä, ja sitten siirtyen oikealle ulkoreunaa kohti pakottaen takaa tulevan väistymään yhä enemmän latu-uran laitaan, jopa niin, että siellä olevat "välineet" tulivat takaa tulevan esteeksi.
Molempien hiihto olisi pitänyt hylätä
Nykysääntöjen mukaan tämä oli mahdollista, mutta kuinka rehdin urheiluhengen mukaista, se on sitten toinen asia. Kuitenkin Joni Mäki tuli selvästi maaliin ensimmäisenä, mutta maaliviivan ylityksen jälkeiset toiseksi jääneen Bolshunovin reaktiot ja päälle tuleminen olivat ehdottomasti väärin.
Taktikoinnit tehdään ladun varrella, ei enää maaliviivan edessä.
Kun alussa viittasin tehtäviini, joissa sain palvella Suomen hiihtoa, sanoisin, että nykysäännöt, muun muassa hiihdettäessä maaliin, antavat mahdollisuuden tehdä kiusaa hiukan taaempana olevalle hiihtäjälle. Aiemmat säännöt kielsivät kaistanvaihdot merkityllä loppusuoralla.
Tätä kilpailua katsoessa loppusuoran hiihdosta ei kumpikaan hiihtäjä saa puhtaita papereita. Valitettavasti se tuotti Bolshunovin osalta inhimillisen ylireagoinnin maaliviivan ylityksen jälkeen, ja seurauksena oli tuloksen hylkääminen. Toivonkin, että tapaus panee myös FIS:n sääntökomitean harkitsemaan korjauksia sääntöihin maaliin hiihtämisestä loppusuoralla.
Taktikoinnit tehdään ladun varrella, ei enää maaliviivan edessä. Silloin kilpailu on rehellinen ja tasapuolinen.
Lopuksi vain: kyllä Lahti on maailman paras hiihtokilpailujen järjestäjä, kiitos!