Jari Suomisen Esalainen: Löysin vastauksen sieltä, missä sitä ei ollutkaan

Jari Suominen

Lähipiirissäni on käyty tiivistä keskustelua opettajien työturvallisuudesta korona-aikana. Järki sanoo, että riskin täytyy olla jonkinmoinen varsinkin yläkouluissa ja lukioissa, joissa opettaja kohtaa luokassaan päivittäin ehkä sata nuorta. Yleinen käsitys on taipunut hyväksymään sen, että nuoretkin voivat tartuttaa kanssaihmisiä. Keväällä kouluissa ryhdyttiin pesemään käsiä ja otettiin käyttöön turvavälit, ainakin nimellisesti. Silti ruuhkat ja tungos ovat joissakin kouluissa arkea pelkästään sen vuoksi, että käytävät ovat ahtaat ja lavuaarejakin on harvakseltaan.

Peruskoulun ja lukion opettajista lähes 2 000 on ohittanut 60 ikävuoden rajan, ja tietysti on myös heitä, joilla on vakavan Covid-19-taudin riskiä kohottava perussairaus. Riskien arvioiminen on perusteltua.

Valpastuin, kun silmiin osui tuore raportti Koronavirus ja terveyserot – Missä sosioekonomisissa ryhmissä koronatartuntoja on Suomessa havaittu eniten. Tutkimuksen on tehnyt Helsinki Graduate School of Economics, ja se julkaistiin 14.1. Keskeisenä aineistona ovat tartuntatautirekisterin tiedot viime vuoden viikoilta 1-47.

Innostumista seurasi nopea krapula, kun etenin raportin osaan, joissa esitellään ammattien riskejä. Opettajien tartuntariski on listattujen ammattien alhaisin, vain hieman korkeampi kuin työssä käymättömistä muodostetun vertailuryhmän ja kaukana maalareiden ja rakennuspuhdistajien sekä hoitotyön erityisasiantuntijoiden riskistä.

– Miten niin, mietin, kunnes yöllä sain oivalluksen, että raportissahan on opettajia koskeva vinoutuma. Useimmat opettajat ovat tehneet etätyötä ja kesälomailleet samaan aikaan, kun muiden ammattien työntekijät ovat altistuneet tartunnoille työpaikoillaan. Ero on jopa 15 viikon suuruinen, eikä raportti siis kerrokaan opettajien oikeasta ammattiriskistä. Bingo, virhe ja skuuppi!

Kysyin tutkimusryhmän vetäjältä, Turun yliopiston terveystiedon professori Mika Kortelaiselta, että näkeekö hän vinoutta, jonka arvelin pienentävän opettajien riskiä. Kortelainen selvitti, että tutkimuksessa ei pyrittykään arvioimaan tyypillisen työpäivän riskiä eri ammateissa. Vinous oli omassa ajattelussani, koska olin hakenut vastausta kysymykseen, onko opettajan sairastumisriski lähityöpäivän aikana matala vai korkea. Oma tulkintakehys johti harhaan, tietojen tarkistaminen pilasi skuupin, taas.

Uskon, että monet muutkin tulkitsevat kyseisen kohdan siten, että opettajan riski saada koronatartunta koulussa on pieni. Oikea tulkinta on se, että riski on pieni silloin, kun opettajat työskentelevät osan ajasta etänä ja opetuksessa pidetään pitkä kesätauko. Aineisto ei pysty vastaamaan minua vaivaavaan kysymykseen. Raportissakin todetaan, että tartuntojen lähteestä ei ole tietoa. Lisäksi eri ammattiryhmiin kuuluvia testataan erilaisella intensiteetillä, jolloin osa tartunnoista voi jäädä piiloon.

Lohdutan itseäni sillä, että en ehkä ollut ihan väärässä aineiston suhteen. Arvelin, että rajaamalla tarkastelu syksyn tartuntoihin saataisiin opettajien lähityöriskiä paremmin kuvaava tulos. Kortelainen sanoi pitävänsä mahdollisena tällaista analyysia.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut