Päivi Piiraisen Esalainen: Nuorille ovien avaaminen ei ole aina kovin helppoa

Päivi Piirainen

Päivi Piirainen

Ensimmäinen yhteishaku, koeviikko, preliminäärit, ylioppilaskirjoitukset, toinen yhteishaku, kesätyöhaku, pääsykokeisiin valmistautuminen, pääsykokeet, elämä... Tuttua aikataulutusta monelle nuorelle tänä keväänä. Kuulostaa hengästyttävältä ja sitä se myös on.

Kysyin kodin nuoriso-osastolaisilta, miltä rumba heistä tuntuu. Ei kuulemma oikeastaan miltään, mutta "ovia pitäisi saada auki". Pitäisi pärjätä kokeissa, pitäisi saada kesätyö ja pitäisi saada jatko-opiskelupaikka. Mikään näistä ei ole itsestäänselvyys.

Viime keväänä ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin oli yhteensä 167 000 hakijaa. Opetushallituksen mukaan hakijoiden määrä oli poikkeuksellisen korkea. Aloituspaikkoja oli jaossa 46 600. Kaksi kolmesta hakijasta joutui pettymään. Mieltä ei ylennä, kun hylkykirjeessä kerrotaan hakijan olevan jossakin 900. sijalla unelmakoulutuksensa aloituspaikasta.

Suurin osa haettavana olleista koulutuksista oli suunnattu toisen asteen tutkinnon suorittaneille ja ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville. Tässä luvussa ovat siis mukana kaikki, joilla ei ollut toisen asteen jälkeistä tutkintoa: 18–19-vuotias toisen asteen tutkinnon suorittanut kilpaili samasta paikasta 50-vuotiaan kanssa.

Mielessäni soisin edes pienen etuajo-oikeuden nuorille, mutta yhdenvertaisuuslain mukaan se ei tietenkään voi olla mahdollista. Ketään ei saa syrjiä iän puolesta.

Jatko-opintoihin hakeutumisessa vaikeuskerroin kasvaa, jos kirkasta ajatusta siitä, mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä, ei välttämättä ole. Kiinni olevista ovista on hankala valita se, mitä ryhtyy tiirikoimaan auki.

Jos ja kun jatko-opiskelupaikka ei ensiyrittämällä irtoa, varasuunnitelma pitäisi löytyä takataskusta. Pitäisi löytää työpaikka tai paikka, jossa voi valmistautua seuraavaan hakurumbaan. Pitäisi olla reipas ja aktiivinen.

Ei yllätä, että esimerkiksi jatko-opintoihin valmentavat kansanopistot vetävät nuoria puoleensa. Selviö tämäkään vaihtoehto ei kaikille ole.

Jotkut haluaisivat suunnata ulkomaille. Koronaviruksen takia aika monen maan kohdalla ulkoministeriön matkustustiedotteissa sanotaan, että tarpeetonta matkustamista kohteeseen pitäisi välttää, jolloin haaveet au pair -vuodesta tai kielikurssista saattavat lykkääntyä.

Oman pienen ja harmillisen lisänsä on tuonut myös brexit, joka on saattanut nostaa Britanniaan opiskelemaan haluavan nuoren opintopolun pystyyn.

Työpaikan saaminen on nuorelle myös vaikeaa, eikä vallitseva koronatilanne ainakaan helpota asiaa. Työelämä on muuttunut koko ajan vaativammaksi, eikä esimerkiksi kaupan tsuppareita enää juuri työelämässä kohtaa. Ajan mittaan vaikeus työpaikan löytämisessä kasvaa lumipallon lailla.

Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä koulussa ja selkeät tulevaisuudensuunnitelmat, kun maailma myllertää ympärillä ja heittää välillä häränpyllyä.

Ei ole ihme, jos riittämättömyyden tunne välillä puskee pintaan vaikka tulevaisuus ei kirkasotsaisia nuoria kovasti aina stressaisikaan.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.