Lukijalta: On syytä ymmärtää, että lastensuojelulaitoksissa voidaan käyttää samoja rajoituksia kuin ennenkin

Susanna Hoikkala, Elina Pekkarinen

Lastensuojelulaitoksista karkaavista lapsista on aiheellisesti huolestuttu. Yhdeksi ongelmaa pahentaneeksi tekijäksi on väitetty 1.1.2020 voimaan tullutta lastensuojelulain muutosta.

Ammattilaiset kokevat, että nyt laitoksissa joudutaan ”nostamaan kädet pystyyn” (HS 8.11.2020) ja ”nuoret karkaavat lastensuojelusta eivätkä työntekijät voi tehdä mitään” (MTV 3.1.2021). Ratkaisuksi sosiaalityöntekijät ovat esittäneet lapsen itsemääräämisoikeuden uudelleentulkintaa (HS 8.11.2020, Kaleva 6.1.2021).

On syytä ymmärtää, että lastensuojelulaitoksissa voidaan käyttää samoja rajoituksia kuin ennenkin. Itselle tai muille vaaraksi olevalle, karkailevalle lapselle voidaan asettaa liikkumisvapauden rajoitus, minkä jälkeen ulko-ovi voidaan lukita ja hänen liikkumistaan valvoa.

Lapsi voidaan sijoittaa erityisen huolenpidon jaksolle, jossa valvonta on intensiivisempää. Lapsen yhteydenpitoa voidaan rajoittaa. Lapselta voidaan ottaa päihdeseuloja, hänen tavaransa tarkistaa ja hänen omaisuuttaan ottaa haltuun.

Lastensuojelulaitoksessa väkivaltaisesti käyttäytyvää lasta voidaan pitää kiinni ja hänet voidaan rauhoittamisen ajaksi eristää. Jos lapsi karkaa, häntä on viipymättä lähdettävä etsimään. Poliisin on annettava pyydettäessä virka-apua. Kuljetuksen laitokseen voivat hoitaa laitoksen työntekijät, sosiaalityöntekijät tai muut virassa olevat toimivaltaiset henkilöt.

On totta, että lakiin tarkennettiin rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksiä ja täsmennettiin kirjaamisvaatimuksia. Muutoksilla vahvistettiin lapsen oikeutta ihmisarvoa kunnioittavaan kohteluun, huolenpitoon ja valvontaan. Kuitenkaan mitään aiemmista rajoitustoimenpiteistä ei lainmuutoksessa kielletty.

Parhaaseen tulokseen päästään, kun hyvä huolenpito ja turvalliset rajat ovat tasapainossa keskenään.

Jo vuodesta 2008 alkaen on edellytetty, että kaikki rajoitustoimet tehdään lievimmän puuttumisen periaatteella ja yksilölliseen päätökseen perustuen. Lapsen perusoikeuksiin voidaan kajota vain, jos lastensuojelulain rajoitusten käytön yleiset ja toimenpidekohtaiset edellytykset kaikki täyttyvät yksittäisessä tilanteessa. Näiden edellytysten ymmärtäminen vaatii ammattitaitoa.

Käsiä ei tarvitse nostaa pystyyn ja paljon on tehtävissä. Lastensuojelulla on velvollisuus käyttää rajoituksia, kun ne ovat lapsen suojelemisen kannalta välttämättömiä. Tämä edellyttää riittävästi koulutettua ja osaavaa henkilökuntaa.

Lastensuojelun ongelmat eivät kuitenkaan ratkea vain rajoituksin. Parhaaseen tulokseen päästään, kun hyvä huolenpito ja turvalliset rajat ovat tasapainossa keskenään.

Kirjoittajista Hoikkala on sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies ja Pekkarinen lapsiasiavaltuutettu.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut