Eeva Künnapin Esalainen: Autiolle saarelle porkkanoiden kanssa

Eeva Künnap

Maalaistalon tyttärenä söin liki 20 ensimmäistä elinvuottani pääosin lähiruokaa. Raaka-aineita kertyi kotipelloilta ja navetasta tai muuten vain läheltä. Täydennystä sai haettua esimerkiksi kauppa-autosta. Meijeristä pystyi tilaamaan maitotiliä vastaan voita, juustoa, piimää ja jopa jäätelökakun. Alakoulussa ruuan teki todistetusti koulun keittäjä. Koulusta käytiin marjassa ja perunat ostettiin oppilaiden kotoa.

Välillä hairahduin lähiruuasta, mutta vähin erin olen palannut osittain ravitsemuksellisille juurilleni kuten juureksiin. Porkkanoita, palsternakkaa, punajuurta ja väliin jopa lanttua täydentävät uudemmat tuttavuudet kuten maa-artisokka, raita-, kelta- ja valkojuuri sekä mukulaselleri. Niistä voi loihtia vaikka mitä. Kun muistan vielä kotoperäiset viljat, marjat, villit ja puutarhan yrtit sekä kasvikset, minun ei tarvitse kuljetuttaa pöytään toiselta puolen maapalloa esimerkiksi chia-siemeniä.

Edelleen haluan testata uutuuksia ja maistaa uusia makuja meiltä ja muualta. Yhtä lailla nautin perusruuista, varsinkin suomalaisista raaka-aineista tehdyistä, vaikka toisinaan esimerkiksi lihan alkuperän varmistaminen edellyttää salapoliisitaitoja. Ainakin leikkelepaketteja joutuu kääntelemään. Välillä tarkkailen, onko tuoteselosteessa mainittu voi, margariini, rypsiöljy tai peräti palmuöljy.

Sekaruokailijana syön yhä useammin ja enemmän kasvisruokia siitä huolimatta, että fanaattisimmat vegaanivalistajat herättävät ärtymystä ja saattavat siten tuhota hyvän tahtoni. Meillä kaikilla on oikeus omiin valintoihin, eikä minusta varmaan koskaan tule yhden ruoka-aatteen ihmistä.

”Ravintorikkaassa” Suomessa useimmilla meistä on mahdollisuus tehdä valintoja. Jotkut ovat pitkään kasvisyöjiä, mutta palaavat sitten osittain lihapatojen äärelle. Toiset luopuvat eläinperäisistä raaka-aineista ja hankkivat proteiininsa muuten. Jotkut pysyvät sekaruokavaliossa. Monissa maailman kolkissa valintoja ei voi tehdä, ja koti-Suomessakin on paljon ihmisiä, joiden on syötävä "hinta edellä".

Suomessa eläinsuojelujärjestö Oikeutta eläimille -järjestöllä on tammikuussa vegaanihaaste, joka kannustaa syömään kasvisruokaa tammikuun ajan. Syksyisin pidetään puolestaan lihatonta lokakuuta.

Välillä eri toimijoiden suunnittelemat kampanjat ärsyttävät muita niin meillä kuin muualla. Maaseudun Tulevaisuuden tuoreen ruokauutiskirjeen mukaan Isossa-Britanniassa lihantuottajat ovat laittaneet noin 1,7 miljoonaa euroa televisiokampanjaan vakuuttaakseen ihmisille, että liha ja maito ovat osa tasapainoista ruokavaliota. Lihantuottajat ovat hermostuneet sikäläisille vegaanitammikuun järjestäjille, jotka kehottavat siirtymään kasvispohjaiseen ruokavalioon. Suomessa ovat kiehuneet yli niin koulumaito- kuin kasvisruokapäiväkeskustelut.

Huvikseni olen tehnyt mielessäni listan, mitä ruoka-aineita tai tuotteita ottaisin mukaan autiolle saarelle, jos saisin valita vaikka vain kuusi. Listalle päätyivät porkkana, tomaatti, ruisleipä, juusto, vesi ja viini tai kahvi. Viimeistä vielä puntaroin. Millainen olisi sinun listasi?

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut