Pääkirjoitus: Viholliskuvien maalailusta on vaarallisen lyhyt matka väkivaltaan

Ex-pääministeri Juha Sipilään käytiin käsiksi viime torstaina Eduskuntatalon liepeillä. Roni Rekomaa / Lehtikuva

Entinen pääministeri ja nykyinen kansanedustaja Juha Sipilä (kesk.) liittyi viime viikolla epäonnekseen siihen toistaiseksi vielä harvalukuiseen mutta huolestuttavasti kasvavaan poliitikkojen joukkoon, joka on joutunut julkisella paikalla väkivallan kohteeksi.

Sipilään käytiin käsiksi Eduskuntatalon liepeillä. Poliisille on jätetty rikosilmoitus epäillystä pahoinpitelystä, jossa Sipilän itsensä mukaan käytiin nyrkein päälle ja lyötiin ihan kunnolla. Mahdollisia fyysisiä vahinkojaan Sipilä ei ole kommentoinut.

Ennen Sipilää väkivallan tai sen välittömän uhan kohteeksi ovat joutuneet muiden muassa ex-pääministerit Jyrki Katainen (kok.) ja Alexander Stubb (kok.) sekä Sipilän hallituksen ulkoministeri Timo Soini (sin.). Heistä Sipilä poikkeaa sikäli, että hän ei ollut enää valtioneuvoston jäsen joutuessaan pahoinpidellyksi. Tästä seuraa kysymys: tulisiko myös entisten pääministereiden turvallisuudesta huolehtia nykyistä tarkemmin vielä senkin jälkeen, kun he ovat väistyneet tehtävästään?

Sipilän pahoinpitely tuli julki juuri ennen kuin viiden suurimman puolueen puheenjohtajat kohtasivat Ilta-Sanomien vaalitentissä. Kaikki tuomitsivat teon, ja nykyinen pääministeri Sanna Marin (sd.) saattoi tuntea sen johdosta myös pienen piston sydämessään. Hän pyysi tilaisuudessa anteeksi vanhaa tviittiään, jossa hän oli epäillyt Sipilän edistävän politiikassa lähipiirinsä eikä isänmaan etua.

Maailma näyttää usein erilaiselta pääministerin silmin. Marinkin arvioi nyt käyttäneensä tviitissään tarpeettomankin kovaa kieltä. Vahingostaan viisastuneena hän korosti, että jokaisen meistä pitää joka päivä olla rakentava ja valita sanansa huolellisesti, koska sanat johtavat myös tekoihin. Tuore esimerkki tästä saatiin loppiaisena Washingtonista.

Poliitikkoja saa arvostella, mutta ei aiheetta demonisoida.

Marinin neuvosta voivat kaikki ottaa vaarin, mutta erityisesti sitä voi suositella niille, jotka ovat ottaneet vaaralliseksi tavakseen mustamaalata poliittisia vastustajiaan keinotekoisin perustein. Marinin anteeksipyynnön hyväksynyt Sipiläkin muistutti, ettei poliittisessa keskustelussa pitäisi koskaan kyseenalaistaa toisen motiiveja. Hän korosti kaikkien kansanedustajien olevan yhteisellä asialla, vaikka keinoista olisi erimielisyyttä.

Kovia kokenut ex-pääministeri tietää, mistä puhuu. Poliitikkoja saa ja pitää arvostella, mutta ei aiheetta demonisoida, sillä viholliskuvien maalailu vie helposti väkivaltaan. Siksi kritiikin kärki on maltettava kohdistaa päättäjien tekoihin eikä vaikuttimiin eritoten, jos jälkimmäisistä ei ole varmaa tietoa. Tässä on peiliin katsomisen paikka niin poliitikoilla kuin heidät valtaan äänestäneillä kansalaisilla, mediaakaan unohtamatta.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.