Lukijalta: Osatyökykyiset ovat voimavara, jota tulisi käyttää enemmän – Olen kiitollinen yritykselle, joka antoi pojalleni tilaisuuden, oikean työpaikan

LL

Vastikään päättyneen vuoden aikana osatyökykyiset nostettiin esiin monen poliitikon puheissa liittyen hallituksen tavoitteeseen nostaa työllisyysastetta. Nähtävästi asiassa tehdään selvityksiä, mutta saadaanko jotain konkreettista aikaan? Yleensä ei saada.

Osatyökykyiset ovat sekalainen ryhmä ihmisiä, joilla olisi edellytyksiä ja halua kantaa korttaan kekoon ja tehdä oikeaa työtä omista rajoituksistaan huolimatta. Kerron oman poikani tapauksen kautta, millaista on vammaisen ihmisen työllistyminen. Jospa tämä saisi aikaan edes keskustelua ongelmien poistamiseksi.

Poikani on lievästi kehitysvammainen ja suorittanut ammattitutkinnon erityisammattikoulussa. Hänen valmistumistilaisuudessaan kysyin vastaavalta opettajalta, miten nämä nuoret työllistyvät koulutusta vastaaviin tehtäviin. Hän vastasi, että tuskin kukaan työllistyy. Surullista.

Usein vammaisille järjestetään niin sanottu avotyöpaikka, mutta se ei johda oikeaan työllistymiseen. Avotyössä ei muodostu työsuhdetta eikä makseta palkkaa, vaan se on harjoittelun tapaista toimintaa.

Minusta avotyökäytäntö on pikemminkin työllistymisen este, sillä miksi mahdollinen työnantaja palkkaisi vammaisen, jos hänet saa ilmaiseksikin. Jos vammaisen työpanos ei aina vastaakaan jonkun toisen työpanosta, se voidaan huomioida erilaisin tukimenettelyin.

Osatyökykyiset ovat ihmisiä, joilla olisi edellytyksiä ja halua kantaa korttaan kekoon ja tehdä oikeaa työtä rajoituksistaan huolimatta.

Poikani kuitenkin ilmoittautui työnhakijaksi, ja työvoimatoimisto järjesti hänelle työhönvalmentajan, jonka tehtävänä oli etsiä työ- tai työkokeilupaikka. Työkokeilu on eräänlainen harjoittelu, jossa työnantaja näkee, miten kokeilija selviytyy työstä ja tekee vasta sitten päätöksen palkkaamisesta.

Työkokeilupaikka järjestyikin, mutta suureksi hämmästyksekseni työhönvalmentaja ei mitenkään osallistunut perehdytykseen, vaan se jäi työpaikan muun henkilöstön tehtäväksi. He taas kokivat kuormittuvansa liikaa, eikä työ sujunut toivotulla tavalla. Kokeilu jäi kokeiluksi.

Välillä poikani jakoi mainoksia vaatimattomalla sadan euron kuukausipalkalla, mutta tavoitteena oli koulutusta vastaava työ, ja sen etsimistä varten hyvinvointiyhtymä antoi maksusitoumuksen toisen työhönvalmentajan työhön. Hänen avullaan poikani saikin koulutusta vastaavan osa-aikaisen työpaikan.

Tämä toinen työhönvalmentaja ansaitsee kiitoksen siitä, että hän todellakin auttoi perehdytyksessä, on seurannut työntekoa ja ollut monesti yhteydessä työnantajaan. Nämä ovat työllistymisen kannalta erittäin tärkeitä asioita. Usein mainittu palkkatuki ei ollut tässä tapauksessa tarpeen. Voi toki olla, että sillä on merkitystä pienemmissä yrityksissä.

Mahtaako hallitukselta tulla mitään esitystä, joka helpottaisi työnsaantia? Vai jatketaanko vain keskustelua.

Poikani tekee työtä kolmena päivänä viikossa ja saa siitä työehtosopimuksen mukaisen palkan, noin 400 euroa kuukaudessa. Tämä on merkittävä lisä hänen tuloihinsa, sillä kansaneläkeläisenä hänen tulonsa ovat vain 900 euroa kuukaudessa, josta vuokraan menee asumistuki huomioidenkin peräti 40 prosenttia.

Iloa himmensi kuitenkin se, että päästäkseen työpaikalle hänen pitää hankkia linja-autolippu, 80 euroa kuukaudessa, ja se, että lisätulojen takia Kela pienensi asumistukea noin 100 euroa kuukaudessa. Nämä kustannukset vievät siis tavallaan hänen palkastaan 45 prosenttia. Tämä ei ole järin kannustavaa.

Kysyin Lahden seudun liikenteestä, eikö ole mitään alennusta kansaneläkeläisille, mutta vastaus oli, että ei ole. Lahden seudun joukkoliikennelautakunnalle on tehty aloite kaikkia eläkeläisiä koskevan alennuksen käyttöönotosta, mutta päätöksiä ei ole tehty, ja vaikka tällainen alennus toteutettaisiinkin, se koskisi vain arkipäivisin klo 9–14 välillä tehtäviä matkoja. Asiaa kuulemma selvitellään.

Joudumme taas tekemään uuden asumistukihakemuksen, sillä poikani sai yt-neuvotteluiden päätteeksi irtisanomisilmoituksen.

Asumistuen pienentäminen näin vaatimattomien lisätulojen takia tuntuu kohtuuttomalta. Suorastaan typerältä tuntuu se, ettei Kelan järjestelmässä ole mahdollista ilmoittaa yksinkertaisesti, että tulot ovat muuttuneet, uudet tulot ovat nämä, mikään muu ei ole muuttunut. Ei, koko hakemus pitää tehdä uudestaan kaikkine liitteineen ja vielä lisäselvityksineen. Kehitysvammaiselle tämä on aivan tekemätön paikka.

Kuitenkin joudumme taas tekemään uuden asumistukihakemuksen, sillä poikani sai yt-neuvotteluiden päätteeksi joululahjaksi irtisanomisilmoituksen. On vaikea ymmärtää, että hänen irtisanomisellaan olisi mitään vaikutusta yrityksen kannattavuuteen, olivathan palkkakustannukset hänen osaltaan vain vähän yli 500 euroa kuukaudessa.

Toisaalta en olisi toivonut mitään erityiskohtelua hänelle hänen vammaisuudestaan johtuen. Kaiketi hän oli samalla viivalla muiden irtisanottujen kanssa. Joka tapauksessa olen kiitollinen tälle yritykselle, että poikani sai tilaisuuden, oikean työpaikan.

Uuden työpaikan saaminen ei tule olemaan helppoa, mutta emme luovuta. Mahtaako hallitukselta tulla mitään esitystä, mikä helpottaisi työnsaantia? Vai jatketaanko vain keskustelua.

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.