Lukijalta: Urheilijoiden on tärkeää kouluttautua – pitää löytää hyviä, räätälöityjä, sopivasti aikataulutettuja ja tuettuja polkuja

Pertti Vartiainen

Etelä-Suomen Sanomissa oli 5.1.2020 juttu urheilijoiden kouluttautumisesta urheilu-uransa aikana. Se ei todellakaan ole helppoa huippu-urheilun kehityttyä niin totaalista paneutumista vaativaksi. Monilta kouluttautuminen on kuitenkin onnistunut, ja erilaisia ammatteja on hankittu myös urheilu-uran ohessa.

Tärkeää kouluttautuminen on, koska tiedossamme on liikaa huonoja kohtaloita, joissa urheilu-uran jälkeen on tipahdettu tyhjän päälle ja paikkaa urheilussa tai urheilun ulkopuolisessa elämässä ei ole löytynyt. Takavuosien melko tavalliset ”suojatyöpaikat" entisille urheilijoille ovat nykyisin paljon aiempaa tiukemmassa.

Liikunta-ala on ollut ja on monille huippu- ja kilpaurheilijoille luonteva koulutusala. Toki on myös niin, että liian paljon alan opiskelijoista on tullut alan opintoihin niin sanotusti jatkamaan omaa urheilu-uraansa ilman sitä otetta ja asennetta, että opetuksessa, ohjauksessa ja valmennuksessa tehdään töitä muiden liikunnan eteen.

Noin kymmenen vuotta sitten, muun muassa Liikuntakeskus Pajulahti järjesti yhdessä urheiluseurojen kanssa oppisopimustyyppisiä, räätälöityjä liikuntaneuvojakoulutuksia joukkueurheilijoille, esimerkiksi Pelicansin liigapelaajille. Nuo koulutukset olivat melko onnistuneita, ja monet pelaajat saivatkin tutkinnon kasaan. Minulla ei ole täsmätietoa heidän sijoittumisestaan työelämään uran jälkeen.

Minut komennettiin taannoin, osana tamperelaista laajempaa koulutushanketta, vetämään liikuntaneuvojakoulutusta pirkanmaalaisille joukkueurheilijoille ja niiden organisaatioihin jääneille ex-pelaajille. Opiskelijat olivat Tapparan ja Ilveksen liigapelaajia sekä Valkeakosken Hakan futaajia. Seura- ja valmennusjohto oli jopa innokkaan oloisesti mukana alkupalavereissa pelaajien sitoutumista varmistamassa ja aikatauluja suunnittelemassa.

Sitoutumista ei kuitenkaan koulutuksen jatkuessa löytynyt valmennuksen eikä pelaajienkaan suunnalta. Harjoittelun ehdoilla toteutettuun lähiopetukseen saapui koulutuksen edetessä aina pienempi opiskelijajoukko.

Liian moni on tullut opintoihin jatkamaan omaa urheilu-uraansa ilman asennetta, että valmennuksessa tehdään töitä muiden liikunnan eteen.

Ei mennyt päijäthämäläinen vesi pirkanmaalaiseen kaivoon, saati että olisi siellä pysynyt. Yli 20:stä aloittaneesta opiskelijasta sai tutkinnon kasaan tasan kaksi sitkeää, toinen vielä liigapelaajana myytynä miehenä ottaen pompun Porissa ja sieltä Kuopiossa opinnot päättäen.

Kuvattu kuvio oli huonoin koulutushanke, jossa olen ollut mukana liikunnan ammatillisen koulutuksen opettajana yli 30-vuoden aikana.

Urheilijoiden kouluttautuminen on tärkeää, jotta pudotuksilta vältyttäisiin. Siihen pitää löytää hyviä, räätälöityjä, sopivasti aikataulutettuja ja tuettuja polkuja. Harvoilla huippu-urheilijoillakaan on uransa jälkeen niin hyvä massi, että sillä loppuelämän pärjäisi tai voisi ”ostaa" itselleen ravintoloita tai vastaavia tulonlähteekseen.

Sitkeyttä Alex Lindroosille ja muille opiskelijaurheilijoille toivotellen!

Kirjoittaja on liikuntatieteiden maisteri, liikunnanopettaja ja PV & JP Sportin toimitusjohtaja.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut