Eeva Künnapin Esalainen: Enemmistö ja vähemmistö pohdituttaa Halosen jäljiltä

Eeva Künnap

Joulunpyhinä sain luettua loppuun kirjan Tarja Halonen Erään aktivistin tarina. Katri Merikallion kirjoittaman teoksen sisältö painottuu Halosen vaikuttamiseen eri kansalaisjärjestöissä. Ja voi vain ihailla, miten monenlaiseen toimintaan meillä ja muualla Halonen on ennättänyt osallistua – ja ennättää vielä.

Suomen toistaiseksi ainoa naispresidentti on aurannut tietä erilaisille vähemmistöille toimia, mutta hän on ollut solidaarinen myös naisille.

Kirjan luettuani jäin pohtimaan vähemmistöjä ja enemmistöä sekä niiden keskinäistä suhdetta.

En ymmärrä, miksi vähemmistöt eivät aina voi tukea toisiaan, vaan nekin asettautuvat mieluusti meihin ja muihin. Välillä tuntuu kuin vähemmistöt kamppailisivat siitä, mikä niistä on vähemmistöin, se, joka kärsii eniten. Solidaarisuus unohtuu.

Kirjassa todetaankin, että ”päivityksen joutuvat tekemään myös vähemmistöihin kuuluvat”, ja ”vähemmistöön kuuluminen ei automaattisesti tee ketään suvaitsevaiseksi toista vähemmistöä kohtaan”. Esimerkkinä tuodaan esille, että romani- tai somaliperheessä ei välttämättä taputeta miesparille.

Samaa sarjaa edustavat mielestäni vastaanottokeskuksista aikoinaan tietoon tulleet tapaukset, että shiiat ja sunnit eivät hyväksy toisiaan, vaikka muodostavat täällä Suomessa yhdenlaiset vähemmistöt. Osa venäläisistä maahanmuuttajista vastustaa muunmaalaisten maahanmuuttoa Suomeen, vaikka edustavat itsekin vähemmistöä.

Erilaiset seksuaaliset vähemmistöt ovat jo hyvän aikaa mahtuneet samaan kattojärjestöön, mutta ehkä sielläkin eri suuntausten välillä on skismoja. Vammaisjärjestötkin ovat osanneet osittain liittoutua.

Kirjassa todetaan myös, että ääripäiden välissä on ihmisten suuri enemmistö, joka "saattaisi tilanteesta riippuen olla vähän sitä tai tätä". Eli enemmistöstäkin voi irtaantua jossakin tietyssä tilanteessa joku vähemmistöön.

Miten vähemmistö oikeastaan määritellään? Vähemmistöillä tarkoitetaan lähtökohtaisesti kansallisia, etnisiä, kulttuurisia, kielellisiä tai uskonnollisia vähemmistöjä. Opetusministeriön mukaan Suomen kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat ruotsinkieliset, saamelaiset, romanit, juutalaiset, tataarit, karjalaiset sekä niin sanotut vanhavenäläiset. Vähemmistöihin lasketaan yleisesti myös vammaiset. Matemaattisestikin joku ryhmä voi edustaa vähemmistöä.

Suomessa on yhdenvertaisuusvaltuutettukin, jonka tehtävä on edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa, yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa sekä hyviä etnisiä suhteita, ja hyvä niin, sillä vähemmistöjä usein syrjitään. Toki niin syrjitään välillä yksittäisiä ihmisiäkin ja satunnaisesti jopa kansoja, kuten nyt brittejä koronavirusmuunnoksen takia.

Halos-kirjassa todetaan myös, että enemmistöön kuuluvan on vaikea ymmärtää, miltä asiat vähemmistön näkökulmasta saattavat näyttää. Näin varmasti on.

Kirjassa muistutetaan myös näkyväksi tulemisen tärkeydestä. Itse koen sen liittyvän kaikkiin ihmisiin, kokipa olevansa enemmistöä tai vähemmistöä. Hyväksytyksi tuleminenhan on yksi Maslowin tarvehierarkian kohdista.

Juttua muokattu 4.1. klo 14.22: Jutussa mainittiin aiemmin virheellisesti vähemmistövaltuutettu, kun Suomessa toimiva viranomainen on todellisuudessa yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Presidentti Tarja Halonen paljastaa uutuuskirjassa, että häntä pyydettiin YK:n pääsihteerin erityisedustajaksi erään konfliktin ratkaisuun

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.