Lukijalta: Paikallisen sopimisen lisääminen ei saa mennä sanelemiseksi, niin ei tuottavuuskaan kasva – "Päijät-Hämeen Versowood on yksi esimerkki työnantajien sopimuskulttuurista"

Suomi nousuun

Metsäteollisuudessa eletään Suomessa monella tapaa murroksen aikaa. Työehtosopimuksia ei tulla enää neuvottelemaan työnantajajärjestön eli Metsäteollisuus ry:n toimesta. Historiallinen muutos, jonka merkittävimmät seuraukset ovat nähtävissä vasta useiden vuosien ellei vuosikymmenien kuluttua.

Toinen suuri murros on teollisuuden rakenteen muutos. Paperitehtaita suljetaan ja panoksia laitetaan selluun, kartonkiin sekä uuden biotuotteiston pariin. Samaan aikaan puumateriaalin uusiutuvuus ja hiilensidonta nostavat siitä valmistettujen lopputuotteiden imagoa. Suomen metsävarallisuus on hyvässä käytössä ja tulevaisuus näyttää lupaavalta.

Versowood vastaa: Uuden neuvottelukulttuurin rakentaminen aloitetaan nyt

Julkisuudessa metsäteollisuus kiillottaa kuvaansa ja kertoo vihreydestään tai siitä, kuinka esimerkiksi nuorison parissa alan vetovoima on kasvanut. Toivon nuorille ja uraa aloittaville hyvää tulevaisuutta metsäalan töissä. Vanhemmille työntekijöille on jo kertynyt monenlaisia kokemuksia alasta ja ikävä kyllä negatiivistakin sellaista.

Tästä esimerkkinä on usean yrityksen henkilöstöpolitiikka, josta melko tuoreena tapauksena kilpailukykysopimuksen käyttöönotto vuonna 2017. Vaikka ylemmillä toimihenkilöillä työehtosopimus ei ole ollut voimassa useaan vuoteen, ovat työnantajat silti monessa yrityksessä kokeneet oikeudekseen ottaa niin sanotut kiky-tunnit käyttöön.

Päijät-Hämeen Versowood on yksi esimerkki työnantajien sopimuskulttuurista. Jos ylempi toimihenkilö ei ole ollut valmis ”talkoisiin” eli kiky-tunteihin, on asiasta kieltäytyminen pitänyt erikseen ilmoittaa henkilöstöjohtajalle. Toimintatapa on useana vuotena siis ollut väärä ja ilmeisen laiton.

Tämä ylimääräinen 24 tuntia on ilmestynyt kaikille miinuksena työajan seurannan saldoihin – riippumatta työntekijän työsopimuksesta tai työnkuvasta. Jos siitä ei siis ole erikseen rohjennut kieltäytyä.

Taannoin korkein oikeus ei ole ottanut käsiteltäväkseen hovioikeuden päätöstä Stora Enson vastaavassa asiassa, joten työnantajan yksipuolisesti lisättyjä kiky-tunteja ei hyväksytty. Versowoodilla nämä kiky-tunnit on tänäkin vuonna laitettu saldoihin ”vapaaehtoisesti”.

Kuinka paljon ulkomaisten omistajien on annettava puuttua Suomen työmarkkinoiden järjestäytymiseen tai työehtoihin?

Huomion arvoista suomalaisessa keskustelussa on myös, että äänekkäimmät metsäteollisuuden työmarkkinoiden (sekä Suomen hallituksen) arvostelijat edustavat globaaleja, paljolti ulkomaisessa omistuksessa olevia yrityksiä. Omistamisen tuleekin olla vapaata ja globaalia, mutta kuinka paljon ulkomaisten omistajien on annettava puuttua Suomen työmarkkinoiden järjestäytymiseen tai työehtoihin?

Onko tämän kaltainen työmarkkinoiden muutos se, minkä haluamme nähdä metsäteollisuudessa ja ehkä laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa? Toivon todella, että paikallisen sopimisen lisäämistä ei koeta vain sanelun mahdollistajaksi.

Näen yhteiskunnassa ja työpaikoilla niin paljon hukkaan heitettyä motivaatiota tai huonosti järjestettyä työtä, että tällä tavoin sanelemalla ja muutaman minuutin päivittäisen työajan pidennyksillä ei saada aikaan kuin heikompaa työsuoritetta.

On onneksi olemassa yrityksiä, joissa on nähty tehokkuuden lisäämiseksi parempiakin tapoja. Tuntuu, että metsäteollisuudessa on unohdettu nykyaikaisemmat henkilöstön tuottavuuden noston keinot ja siirrytty niissä monta vuosikymmentä taaksepäin.

Siksi toivonkin, että keskustelukumppaneina myös uusissa järjestelmissä olisi työnantajan lisäksi muitakin osapuolia tuomassa monipuolisempia keinoja todellisen kilpailukyvyn nostamiseksi.

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.