Lukijalta: Joulu joutuu ja rohkaisee rakastamaan toisiamme

Marja Vilkama

Kun kuulet sanan joulu, mitä tunteita se sinussa laukaisee? Minulle tulee ensimmäiseksi mieleeni kuva lapsuutemme jouluillasta. Olemme juuri syöneet herkullisen aattoaterian. Siirrymme olohuoneen puolelle joulupukkia odottelemaan. Kuusi tuoksuu ja hyasintit. Me lapset emme malta pysyä paikoillamme: milloinkahan kuuluu joulupukin koputus?

Kuitenkin iloisen tunnelman alla on pieni jännitys: kunpa äiti ei väsähtäisi. Hän yritti niin kovasti tehdä meille ”täydellistä” joulua, että joskus illan edetessä, hän saattoi purskahtaa itkuun.

Toinen mielikuva nousee heti perään: pienen kyläkoulun kuusijuhla. Miten paljon ohjelmaa, joulupukkikin lopulta saapui paikalle! Omakin mieli ilahtui, kun saimme lasten kanssa tuottaa mielihyvää koko kylän väelle.

Sitten lopulta minäkin, opettaja, saatoin juhlan jälkeen vetää henkeä ja keskittyä perheeni joulun valmisteluihin.

Entä nyt? Olemme kahden koronan eristämänä. Voisiko vieläkin tavoittaa aitoa joulun tunnelmaa? Sytytän kynttelikön ja laitan joululaulut soimaan. Näin teemme joka aamu ennen joulua.

Aaton aattona paistamme pienen kinkun, saamme tuoksua, sitä tuttua, osana jouluun kuuluvaa. Rakkaani sanoo, ettei sitten mitään joululahjoja osteta. Kyllä kuitenkin yhden yllätyksen aion antaa!

Tärkeintä on kuitenkin joulun sanoma. Se on rakkauden sanoma. Se on sanoma, joka velvoittaa meitä rakastamaan toisiamme ja eritoten sitä läheisintä siinä vieressä.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut