Lukijalta | Rippikoulu tukee hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta etenkin, jos siihen kuuluu pitkä leirijakso

Neljä viidestä suomalaisnuoresta osallistuu luterilaisen kirkon järjestämään rippikouluun. Rippikoululaisia oli viime vuonna 49 900. Heidän ryhmänjohtajinaan eli isosina työskenteli noin 18 000 vanhempaa nuorta. Covid 19 -koronavirustartunnan johdosta osassa seurakuntia kesän leirijaksoja siirrettiin syyslomalle, pieni osa myös vuodenvaihteeseen.

Kristilliseen uskoon liittyvien tavoitteiden ohella on tärkeää kysyä, miten rippikoulu vaikuttaa nuorten yleiseen hyvinvointiin. Valtaosa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta yläasteiässä pahoinvoivien nuorten määrä lisääntyy. Rippikouluiässä noin joka neljännellä nuorella on haasteita hyvinvoinnin kanssa ja yksinäisyydestä kärsivien määrä kasvaa. Noin kymmenellä prosentilla nuorista on vakavia hyvinvoinnin ongelmia.

Kesällä 2020 yli 11 000 nuorta vastasi kyselyyn, jonka pohjalta tarkastelemme nuorten hyvinvointia ja rippikoulun mahdollisuuksia hyvinvoinnin edistäjänä.

Tulosten perusteella rippikoululla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa nuoren hyvinvointiin. Ripari tarjoaa paikan, jossa valtaosa nuorista kokee turvallisuutta ja iloa. Nuoret kokevat että, heidän on helppoa olla oma itsensä. Rippikoulu on ympäristö, jossa on hauskaa ja turvallista.

Rippikoulu edistää sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla paikan, jossa nuori voi saada uusia ystäviä ja syventää jo olemassa olevia ystävyyssuhteita. Kolme neljästä nuoresta raportoi saaneensa riparin aikana uusia ystäviä.

Tulokset osoittavat, että rippikoulukokemus, johon liittyy vahvoja osallisuuden, oppimisen ja vaikuttamisen kokemuksia, todennäköisemmin lisää myös nuoren henkilökohtaista ja sosiaalista hyvinvointia. Kun nuori saa mahdollisuuksia vaikuttaa ja kokea osallisuutta, myös rippikoulun vaikutus hyvinvointiin on vahvempi.

Sukupuolta kysyttäessä ”muu”- tai ”en halua kertoa”-vastauksen valinneiden nuorten hyvinvointiin tulisi kirkossa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Niin ikään hyvinvoinnin kokemukset ovat vahvempia nuorilla, jotka kokevat rippikoulussa käsiteltävän itselleen tärkeitä asioita. Samalla on ilmeistä, että nuoret, jotka voivat hyvin, ovat myös niitä nuoria, jotka aktiivisemmin tarttuvat osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksiin. Huonosti voivat nuoret jättäytyvät useammin syrjään tilanteista, joissa kysytään halukkuutta osallistua yhteiseen tekemiseen ja valmisteluun.

Pojat arvioivat hyvinvointiaan kautta linjan myönteisemmin kuin tytöt. Tämä on linjassa kouluterveyskyselyn tulosten kanssa. Pojista 52 prosenttia kertoi iloitsevansa elämästään erittäin paljon, tytöistä vain 38 prosenttia. Tytöistä kymmenellä prosentilla ja pojista kuudella prosentilla kyky iloita elämästä oli heikko tai heikohko.

Selvästi heikoin hyvinvointi oli niillä nuorilla, jotka sukupuolta kysyttäessä valitsivat joko vaihtoehdon ”muu” tai ”en halua kertoa”. Näistä nuorista vain neljännes koki iloitsevansa elämästä erittäin paljon. Heidän rippikoulukokemuksensa ei myöskään ollut yhtä positiivinen kuin muilla keskimäärin.

Näiden nuorten hyvinvointiin tulisi kirkossa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Rippikoulua ohjaavan Suuri ihme -suunnitelman mukaan jokaisella nuorella on oikeus tulla rippikoulussa nähdyiksi, tunnustetuiksi ja kunnioitetuiksi omana itsenään.

Toteutustavat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, missä määrin rippikoulu voi tukea nuoren hyvinvointia. Vahvimmin rippikoulu edistää nuoren hyvinvointia silloin, kun siihen kuuluu pitkä leirijakso. Sen sijaan rippikoulun, johon sisältyy paljon etänä pidettyä osuutta tai ei lainkaan leiriä tai vain lyhyt leirijakso, mahdollisuudet vahvistaa nuoren hyvinvointia ovat selvästi heikommat.

Erityisen merkityksellisiä rippikoulun leirivuorokaudet ovat nuoren sosiaalisen hyvinvoinnin edistäjänä. Mikäli rippikoulun tapaamiset toteutettiin suurelta osin tai paljolti etänä, vaikutus oli kielteinen erityisesti ajatellen rippikoulun mahdollisuuksia edistää nuoren sosiaalista hyvinvointia.

Myös mahdollisuudet vaikuttaa henkilökohtaiseen hyvinvointiin myönteisesti olivat heikommat silloin, kun rippikoulua toteutettiin suurelta osin etämuotoisesti.

Kirjoittajista Porkka on isostoiminnasta väitellyt teologian tohtori ja Kokkonen rippikoulusta väitellyt teologian tohtori.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut