Lukijalta: Kuka omistaa Suomen kipupisteet? – katsommeko historiaa todella euro ja business edellä?

Tommi Lipponen, Tapani Ripatti

Vierumäellä koettiin huhtikuussa 1918 yksi tuon traagisen vuoden hurjimmista tappeluista. Sen veriset arvet ja muistot pyyhittiin pois jokin aika sitten Versowoodin tehdasalueen aitojen sisällä.

Vuonna 2007 Aarne Lehtinen kertoi nähneensä pojankoltiaisena, kun Sankolan pihalla puukkotappelussa ja aiemmin tulituksissa kuolleita punaisia kuljetettiin ja ”nakattiin ilman kistuja” kahteen joukkohautaan, joista toinen tuli täyteen ja toinen jäi vajaaksi. Se oli julman vuoden julma päätös.

21. syyskuuta 2008 kirkkoherra Simo-Pekka Rantala siunasi noissa haudoissa lepäävät vainajat. Alueesta tuli ”pyhä”.

Me halusimme rakentaa noista vaiheista dokumenttielokuvan, jossa olisimme kertoneet, mitä Vierumäellä tapahtui vuonna 1918 sekä pohdiskella muistamisen ja isänmaallisuuden käsitteitä sekä kysyä, miksi yhteiskunnassamme yhä vallitsee henki, joka yhtäältä muistaa toisia nimin kirjailluilla kivipaaseilla ja toisaalta tuhoaa ja unohtaa sekä nimet että kivipaadet ja sitä kautta ihmisyyden.

Halusimme luoda laadukkaan ja monitasoisen kokonaisuuden, johon oleellisena osana kuului Versowoodin tehdasalueen aitojen sisään suljettu muistoalue, jota oltiin tutkimassa. Siksi toiveemme oli päästä kuvaamaan kaivaus- ja tutkimustyötä kunnioituksen hengessä.

Olimme yhteydessä kaivausjohtajaan, tutkimusta koordinoivaan ohjausryhmään sekä Heinolan kaupunkiin. Ne näyttivät meille vihreää valoa todeten samaan hengenvetoon, että Versowood sanoo viimeisen sanan.

Nyt joukkohautojen tutkimisesta ja löydöistä on olemassa vain ”virallinen totuus”.

Ajoimme siis Vierumäelle. Joukkohaudat olivat teltoilla peitettyinä aidan takana. Aitaan oli vielä kiinnitetty suojalevyt, jotka estivät osin näkemisen hauta-alueelle.

Meitä ei päästetty alueelle. Me emme saaneet lupaa kuvata aidan takaa edes haudat kätkeviä telttoja. Meidän tuli odottaa hautojen tutkimusta koordinoivan ohjausryhmän päätöstä kuvausluvasta. Sitä ei koskaan tullut.

Saimme vain viestin, että kaivaukset on tehty – maa tasoitettu. Nyt joukkohautojen tutkimisesta ja löydöistä on olemassa vain ”virallinen totuus”. Joukkohaudan muistomerkki lienee Versowoodin varastohallissa.

Tämä prosessi koko Suomen yhteiseen historiaan kuuluvan muistomerkin ja siunatun maan sulkemisesta yhden suuryhtiön aitojen sisään aina hautojen avaamiseen ja muistoalueen tuhoamiseen kertoo jotain hyvin surullista tästä ajasta. Katsommeko me todella historiaa euro ja business edellä?

Vierumäki heittää meille kysymykset: Olisikohan alueen kohtalo ollut samanlainen, jos siinä olisi ollut valkoisten joukkohauta? Voiko joku omia Suomen historian? Missä ja miten kunnioitamme historiamme kipupisteitä? Tai kääntäen: Missä ja miksi olemme tuhonneet ja edelleen tuhoamme niitä?

Nyt siis on sekä tuhottu että menetetty ikiajoiksi Aarne Lehtisen mainitsema Saukolan piha ja joukkohauta, jonka reunalla, Aarnen ja Kaivanteen Oivan silmien edessä ammuttiin Rajamäen Atelli, joka Aarnen omien sanojen mukaan oli ”raaka nainen”.

Kirjoittajista Lipponen on kuvaaja, ohjaaja Close-Up Filmituotannosta ja Ripatti täysinpalvellut toimittaja, tuottaja (Yle).

Vierumäen kahdesta joukkohaudasta löytyi 50 vainajan jäänteet

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.