Ilkka Kuosmasen Esalainen: Parhaat elämykset Lapissa ovat valitettavasti ilmaisia

llkka Kuosmanen

Kukaan ei ehkä enää muista, mutta alkusyksystä kotimaisia matkailijoita kiiteltiin. Olimme suunnanneet isoina laumoina pohjoiseen ja pelastaneet Lapin matkailusta sen, mitä pelastettavissa oli. Joulukuussa on toitotettu erilaista viestiä: älkää tulko, kaikkea matkustamista tulee välttää. Ymmärrän, että tilanne elää, mutta onhan tämä nyt melko sekavaa.

Niin kuitenkin kävi, että ehdimme varata puolisoni kanssa matkan Leville. Arvelin, että välisesongin viikonloppuloma olisi suhteellisen vähäriskinen, sillä kuka nyt Lappiin marraskuun lopussa haluaa. Ja niin se olikin. Levin viiden kilometrin ensilumenladulla riitti kyllä väkeä, samoin muutamassa auki saadussa rinteessä, mutta missään ei tullut sellaista oloa, että virusta ei pääsisi pakoon. Maskikuri näytti pitävän Kittilässä Lahden seutua paremmin.

Hygieniamielessä eniten jännitti junamatka Lahdesta lentokentälle, sillä olimme liikkeellä ruuhka-aikoina. Junissa oli kuitenkin mennen tullen väljää. Vierailu lähes autiolla Helsinki-Vantaan lentokentällä oli mieleenpainuva. Keltaista hohkaavat koronatietopisteet loivat hätätilatunnelmaa jopa tehokkaammin kuin ylihinnoitellut kahvilapalvelut.

Ennen reissua olin päättänyt tuhlata ylenpalttisesti paikallisiin palveluihin. Mielessä kangasteli jopa ajatus käydä testaamassa sellainen kuuluisa huskysafari, joihin suomalaiset eivät kuulemma juuri koskaan suostu rahojaan laittamaan.

Perillä iski kuitenkin saituus: parin tunnin kokemuksesta olisi veloitettu vähintään satanen henkeä kohti, ja elämyshän on aivan yhtä "aito" kuin possujuhlat Kanarialla. Jos valmiiksi räätälöidyn paketin olisi voinut ostaa vaikkapa hotellin ala-aulasta, olisin saattanut heltyä. Omatoimisen googlettelun jälkeen oli kuitenkin helpompi jättää ostamatta. Vaihdoimme koirasafarin parin tunnin tunturikierrokseen sähköavusteisilla läskipyörillä. Se oli päivälle osuneesta lumimyräkästä huolimatta ehkä hauskinta maastopyöräilyä koskaan.

Kaikkein vaikuttavin luontoelämys oli kuitenkin suunnittelematon piipahdus Muonion Särkitunturin huipulla. Vaellusreitillä meidät ympäröi mennen tullen pieni hömötiaisten lauma, joukossa pari lapintiaistakin. Ilmeisen kesyt tintit laskeutuivat ojennetulle kädelle kuin paremmassakin Instagram-kuvassa, vaikka turistilla oli antaa vain ymmärrystä.

Muonion sympaattisessa sveitsiläisessä kahvilassa sain käsiini Luoteis-Lappi-lehden. Toimitus oli kaivellut arkistostaan Jerisjärven Isosaaressa asuneen Kangos-Villen haastattelun. 85-vuotias tietäjä varoitteli jo 1990-luvun alussa, että kaikkea ei pitäisi jättää Lapissa turistien varaa.

”Voi tulla vaikka vaarallinen tauti, ettei turistit saa tulla, niin mistä silloin raha otetaan?” Ville mietiskeli kaukonäköisesti.

Kotiin palattua katselin Ylen Perjantai-ohjelmaa. Jälleen yksi husky-yrittäjä itkeskeli ruudussa, että pelkkään koirien ruokaan pitäisi jostain löytää 70 000 euroa vuodessa. Tunsin pienen piston sydämessäni. Hömötiaisten tarhaaminen tulisi varmasti koiria halvemmaksi, mutta elämys on toki vaikeasti tuotteistettavissa. Eikä Kangos-Villekään taida olla enää neuvomassa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.